(Young Frankenstein music theme)
sfnet.keskustelu.filosofia: Valaistumisesta ja nollalla jakamisesta
2.6.2003 14:47
Onko mahdollista, että seuraavat väitteet pitävät paikkansa yhtä aikaa:
- Tietoisuus/kokeminen tapahtuu vain aivojen nykyisenkaltaisella alustalla ja funktionaalisesti vastaava zombi-robotti ei ole samassa mielessä tietoinen.
- On mahdollista toteuttaa zombi-robotti, joka toimii funktionaalisesti kuin ihminen ja sen aivojen toiminta on jaettavissa lukuisiin osiin, joita funktionaalisesti vastaavat osat löytyvät alkuperäisestä ihmisaivosta (, josta ko. zombi-kopio on tehty).
- Kun osa osalta nämä ihmisaivojen palat korvataan funktionaalisesti vastaavilla robotin osilla ja liitetään rajapinnoistaan ihmisen aivoihin, tietoisuus ikään kuin "pala palalta" häviää.
Esimerkiksi, jos kuvitellaan, että jonkin osan poistamalla esim. värien kokeminen poistuisi, tapahtuisi tämän puoli-ihmisen/puoli-zombin tietoisuudessa tällä hetkellä ajatus "hmm. kummallinen tunne, en havaitse enää värejä, mutta en kykene ilmaisemaan tätä kenellekään, koska olen funktionaalisesti edelleenkin oma itseni. Jostain kumman syystä suuni papattaa aivan muuta kuin tällä hetkellä tietoisuudessani haluaisin raportoida, vaikka vain värejä koskeva osuus aivoistani on vaihdettu"? Vai tapahtuisiko niin, että muiden kysyessä väreistä suu omavaltaisesti alkaisi runoilemaan ympäristön väreistä, mutta "tietoisuudella" ei olisi enää käsitystä, mistä oikeastaan itse on puhumassa vaikka ymmärtäisi käyttämänsä kielen muuten?
Toisaalta, jos ajatellaan tietoisuuden pimentyvän hetkessä kokonaan, kun aivoista korvataan pienikin palanen, niin silloin luulisi esim. onnettomuuteen joutuneiden aivotärähtäneiden olevan zombeja ja näin ollen heidän valituksestaan onnettomuuden tuottamista tuskista ei tarvitse pahemmin välittää.
Mitä muita selitysmalleja on tarjolla?
3.6.2003, 14:28
Marcus E Engdahl kirjoitti:
Ei välttämättä, ihmisellehän voi aivovaurion kautta käydä niin että koko värin käsite häviää. Toisinsanooen, ihminen ei havaitse värejä, ei tiedä koskaan sellaisia nähneensä eikä kykene muistamaan vanhoja väriaistimuksiaan, eikä edes huomaa että jokin on muuttunut. Sinänsä mielenkiintoista että jos jollain asialla ei ole enää sijaa tietoisuudessa, sitä ei enää ole kokemusmaailmallisesti lainkaan olemassa.
Näin on, mutta käsittääkseni nämä ihmiset voivat edelleenkin keskustella muiden kanssa ja todeta näiden väittävän jotain sellaista olevan olemassa, mitä ei itse pysty havaitsemaan/ymmärtämään. Erityisesti nämä ihmiset (ainakin itse väittävät) pystyvät tietoisesti tuottamaan puhetta muista asioista, pohtimaan käsitteitä kuten aikaisemminkin, huomaavat ajan kulumisen jne. Ko. aivoalueen vaurio ei siis vahingoittanut ratkaisevasti muita toimintoja.
Jos taas ko. aivoalue ei olisi tuhoutunut, vaan korvattu ulkopuolisten kannalta samalla tavoin toimivalla komponentilla (== tuottaa lopulta samat neuronien aktivaatiot, kuin alkuperäinen aivokudos olisi tuottanut - ensimmäisessä postauksessa käytin sanaa funktionaalinen tähän tarkoitukseen vastakohtana mahdolliselle "sisäiselle kokemukselle", jota ei voi mitata), huomaisi ko. tietoisuus itse puhuvansa esim. väreistä, vaikkei enää käsitäkään mitä ne tarkoittavat. Tällöin tuon värikäsitekomponentin (tämän komponentin olemassaolonhan nuo onnettomuustapaukset löyhästi todistavat) korvaaminen koneellisella vastineella aiheuttaisi myös "tietoisen kontrollin" poistumisen puhekeskuksesta ja monenlaisia sisäisiä kokemuksia, kuten ihmetyksen "mistä minä oikein nyt puhun", jota ei olisi ollut ilman tuon komponentin korvaamista tai esimerkiksi tuon komponentin vaurioituessa.
En ainakaan vielä pysty täysin käsittämään, kuinka tietoisuus siis riippuisi "laskenta-alustan" ei-toiminnallisista (*) ominaisuuksista.
(*) Toiminnallisella ominaisuudella, funktionaalisella vastaavuudella tarkoitan siis epämääräisesti selitettynä havaitsemaamme ihmisen käyttäytymistä, siis niitä lihasliikesarjoja, jotka saavat meidät pitämään hytkyvää ruumista ajattelevana, tietoisena ihmisenä jokapäiväisessä havaintomaailmassamme.
Ok, edellistä määritelmää täytyy tarkentaa siten, että myös aivojen sisäisestä toiminasta erotetaan rajapintoja, joiden välityksellä aivojen eri osat kommunikoivat ja tällöin tietyn osan toiminallinen vastaavuus tarkoittaa siis identtistä toimintaa ko. rajapinnan kohdalla. Nämä rajapinnat ovat tietenkin mielivaltaisesti valittavissa ja tämä toiminnallisen erottaminen ei-toiminnallisesta on tosiaankin aina suhteellinen valittuun rajapintaan nähden. Uskoisin kuitenkin, että tähän liittyvät ongelmat eivät tee ylläolevasta pohdiskelusta niin ongelmallista, ettei sitä pystyisi hyväntahtoisesti tulkitsemaan mielekkäästi tämän keskustelun puitteissa.
3.6.2003, 17:08
Miikka Lahti kirjoitti:
En tiedä, mutta veikkaisin, että jos joku tiedostamisen kannalta oleellinen aivoalue korvattaisiin pelkällä ulostulot antavalla mikropiirillä, tietoisuus saattaisi hyvinkin kadota.
Käykö "tiedostamisen kannalta oleelliseksi" aivoalueeksi sellainen aivoalue, joka on esim. onnettomuudessa vahingoittunut ja aiheuttanut aikaisemmin mainittuja puutteita käytöksessä? Jos olen oikein ymmärtänyt, nämä puutteet voivat tulla hyvin rajoittuneille osa-alueille. Tarkoitatko yllä siis, että koko tietoisuus katoaa aina, kun tällainen pala korvataan keinotekoisella vastineella vai Marcuksen ehdottamaa vähittäistä tietoisuuden katoamista, joka siis tuntui minusta ongelmalliselta?
Jos näin ei olisi, voitaisiin samaa kai jatkaa koko aivojen korvaamiseen millä tahansa komponentilla, mikä antaa saman syöte-vaste-käyttäytymisen, mikä johtaisi tiukkaan behaviorismiin, eli kaiken palautumiseen syötteisiin ja vasteisiin välissä tapahtuvan sisäisen toiminnan ollessa merkityksetöntä. Tämäkään ei tunnu täysin uskottavalta ottaen huomioon mm. ihmisten näyttelemis- ja tunteidensalauskyvyn, mistä lisää alempana.
On toki selvää, että ihminen voi näytellä monenlaista ja sen takia laitoinkin edelliseen postaukseen käsienheiluttelua aivojen sisäisistä rajapinnoista. Oma arvaukseni on, että aivoista voitaisiin löytää valtavalla urakalla (vaikka tämä työmäärä voisi ylittää kaikki käytännölliset rajat) esim. abstrahoitujen neuronien tasolla mekanismeja, jotka laskevat funktioita, jotka selkeästi vastaavat ajatuskulkujamme, kykyjämme ja toimintojamme jne. siten, että noiden funktioiden kannalta neuronien yksityiskohtaisempi toiminta näyttäytyy pelkkänä kohinana. Luulen myös, että tietoisuus ei ole kauheasti riippuvainen tästä kohinasta, ainakin jos ensimmäinen arvaukseni osui oikeaan, koska noista funktioista löytyisi esim. "sisäinen puheeni", joka oleellisesti vaikuttaa myös muille näkyvään käyttäytymiseeni tai ei ainakaan ole omasta mielestäni mitenkään erityisen ristiriidassa sen kanssa.
käsitäkään mitä ne tarkoittavat. Tällöin tuon värikäsitekomponentin (tämän komponentin olemassaolonhan nuo onnettomuustapaukset löyhästi todistavat) korvaaminen koneellisella vastineella aiheuttaisi myös "tietoisen kontrollin" poistumisen puhekeskuksesta ja monenlaisia sisäisiä kokemuksia, kuten ihmetyksen "mistä minä oikein nyt puhun", jota ei olisi ollut ilman tuon komponentin korvaamista tai esimerkiksi tuon komponentin vaurioituessa.
Juuri tuollaisia kokemuksia monilla aivovauriopotilailla ja mielisairalla käsittääkseni on.
Siis esittämässäni mallissa ajatus "mistä minä oikein nyt puhun" olisi vain henkilön päässä eikä hän voisi tätä mitenkään ilmaista kenellekään, koska käyttäytyisi ulkoisesti täsmälleen siten, kuin aikaisempi lihallinen versionsa. Mikä nyt selittää tämän uuden kyvyttömyyden artikuloida osaa ajatuksistaan puheeksi? Aivovauriotapauksessa henkilö todennäköisesti pystyi kertomaan, ettei hänellä ole aavistustakaan, mistä muut puhuvat ja näin muut saivat tietää tästä puutteesta tietoisuudessa. Kuvittelisin siis, että aivovauriopotilas edelleenkin ajatteli tietoisuutensa olevan "konsistentti" oman puheensa kanssa, eli ko. aivovaurio ei aiheuttanut ongelmia tällä alueella.
Jätin vastaamatta ainakin vielä tässä vaiheessa osuuteen, joka liittyi funktionaaliseen vastaavuuteen, koska se saattaisi viedä keskustelua aika lailla eri suuntaan alkuperäisestä kysymyksestä, väheneekö tietoisuus vähittäisesti, kun aivoja korvataan pala palalta esim. siten, että funktionaalinen vastaavuus on neuronien keskinäisten rajapintojen vastaavuuksia.
