sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Śūnyatā

Kategoriateoria käsittelee matemaattisia struktuureja. Ydinajatus on määritellä nämä rakenteet (objektit) niiden ulkoisten suhteiden kautta (nuolet) sen sijaan, että puhuttaisiin yksittäisistä instansseista. Esimerkiksi ei puhuta objektien yhtäsuuruudesta, vaan isomorfismista, joka on nuoli f : A→B puheenalaisessa kategoriassa, siten että sillä on inverssi f' : B→A, jolle pätee f'f = ida ja ff' = idb. Koska nuolien kuvaamat ominaisuudet ovat assosiatiivisia, voidaan ajattella että ko. isomorfismin olemassaolo ikään kuin peittää ko. objektien erilaisuuden kyseisen kategorian kannalta. Itse objektit voidaan lisäksi vielä samaistaa niiden identiteettinuolien kanssa, joten voidaan filosofoida, että oliot/substantiivit tietyssä mielessä ovat niiden väliset suhteet/verbit ts. "jos se kaakattaa kuin ankka, kävelee kuin ankka jne.., se ON ankka".

Fysiikassa samanlaista ajattelua edustaa mm. relationaalinen tulkinta kvanttimekaniikalle, tosin en ole ihan varma tarvitseeko tuohon teoriaan lisätä vielä transaktionaalisuus tms. konsistenttiusehto, että se selittää Bellin epäyhtälön rikkoutumisen.

Filosofiassa idea ilmenee Berkeleyn "Esse est percipi" (~ oleminen on havaituksi tulemista) periaatteessa. Voidaan kenties ajatella, että aivojen kytkennät luovat potentiaalisia suhteita, jotka realisoituvat havaintoinstanssina. Tietoisuudessamme havainnon objekti on tällöin kuin eräänlainen varjokuva näiden relaatioiden rajaamana. Toisin sanoen oleminenkin on teonsana ja prosessi on perustavampaa laatua kuin olemassaolo.


(blade runner - ending scene)

perjantai 19. maaliskuuta 2010

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

tämäniltainen kävelylenkkini vetten päällä

Lämpimällä säällä taas täytyy pysyä maissa, mutta jaksaa mennä pitempään kuten viime kesänä, kun käppäilin Vuosaaresta Tikkurilaan eli ns. "Calamari intersection". Jos Kaurismäen leffa on vertauskuva aseman nousulle yhteiskunnassa, niin nämä mun retket on enemmänkin tällaista satunnaista haahuilua.