lauantai 29. toukokuuta 2010

Hurja joukko-oppi

93-94 sain kuulla Kullervo Niemisen järjestämästä avoimen yliopiston "Pirkanmaan projektista", jossa alueen matemaattisesti lahjakkaille järjestettiin viikonloppuisin ylimääräistä opetusta silloisen TTKK:n tiloissa. Kaverini oli kunnostanut itselleen kevytmoottoripyörän, jonka kyydillä kohtaloa uhmaten kävimme syksyn sohjossa ja pimeydessä noissa tilaisuuksissa. Kullervon menetelmä oli tuolloin ns. "spiraaliperiaate", mikä tarkoitti, että hän kävi ensimmäisen päivän aikana varmaan puolet Matematiikka 1A:n prujusta läpi ja näin porukka harveni sopivan kokoiseen motivoituneiden joukkoon ilman sen kummempaa karsintaa. Idea kait oli saada ensin nopea yleiskatsaus aiheeseen ja sitten käydä aina tarkemmin läpi iteroiden. Piché ja muutama jatko-opiskelijaa opettivat tuolloin myös ja opetukseen sisältöön kuului peruskurssien asiasta aina Maplen ja Matlabin käyttöön. Tutustuin myös tuolloin muutamaan tamperelaiseen kaveriin, jotka liittyivät "demogroupiimme". Opetin tuolloin myös yhden kaverin pikkuveljen ohjelmoimaan, mistä kiitoksena hän koodasi minulle omistetun Nethack-kloonin, josta muistan, että hahmoilla oli hassuja algoritmisesti generoituja nimiä :) Projekti huipentui vuoden '94 kesällä järjestettyyn matematiikan kesäleiriin Päivölässä, johon Kullervo oli saanut haalittua entisen NASA:n chief scientist Mike Raughin, jonka silloiseen toimenkuvaan kuului HP:llä nanoteknologian tutkiminen, erityisesti kristallografia (onko tämä oikea käännös?) perusongelmanaan kysymys: kuinka tehdä instrumentteja, jotka ovat tarkempia kuin tarkimmat olemassaolevat instrumentit. Piché opetti meille tuolloin myös epsilon-delta-todistuksia (ja ihmetteli, kuinka kukaan voi olla niistä niin kiinnostunut) ja mm. Nim-pelin voittostrategian, joka meidän piti lisätehtävänä todistaa oikeaksi. Mike opetti meitä myös iltaisin heittämään amerikkalaista jalkapalloa ja tietenkin joka päivä käytiin Päivölän legendaarisessa saunassa. Joskus noihin aikoihin Kullervo alkoi myös järjestelemään suurinta projektiaan, Päivölän matematiikkalukiota ja muistankin kuinka hän puhui siitä kerran kun olimme hänen Audillaan matkalla kohti Koskia. "Iso K", kuten myöhemmät päivöliinisukupolvet häntä ilmeisesti kutsuvat, on yksi niitä harvoja ihmisiä, joita olen henkilökohtaisesti tuntenut, ja josta henki eräänlainen suurmiehen aura ..no, ainakin opin, että jos jotain oikeasti meinaa saada aikaiseksi, pitää sääntöjä hieman vetää suoraksi. Käsittääkseni tuo koko hanke perustui erilaisille lupauksille ristiin eri tahoille ja tiedeolympialaisissa menestyneille lähetetyistä kutsuista siten, että ko. hanke pullahtaisi tyhjästä käyntiin, jos kaikki järjestelyt onnistuisivat. Tiedän, että hän joutui taistelemaan visionsa takia eri tahoja vastaan, mutta ei siitä sen enempää. Kullervo myös kertoi, kuinka hän jättää viikossa aina yhden yön nukkumatta, jotta saisi enemmän aikaiseksi - tosin tämä selitti myös sen, miksi hän kerran nukahti hetkeksi, kun jäimme hetkeksi miettimään jotain kompleksianalyysin kalvoa tunnilla :) 

94-95 kuitenkin lähti käyntiin Päivölän matematiikkalinjan ensimmäinen sukupolvi, johon kuului aluksi 9 poikaa eripuolilta Suomea ja yksi liittyi vielä myöhemmin kymmenenneksi (nykyisissä sukupolvissa opiskelee myös tyttöjä ja muutenkin Päivölässä opiskeli tuolloin meidän kanssa n. 130 matkailu- ja kielilinjalaista, joista suurin osa oli tyttöjä). Sisäoppilaitosympäristössä opiskelimme lukion viimeisen vuoden oppimäärän aikuislinjan oppimäärän mukaan ja TTKK:n perusmatikat. Useina viikonloppuina järjestettiin lisäksi matematiikka- ja fysiikkaolympialaisten valmennusta, johon osallistuimme, joten kotona ehti käymään vain suhteellisen harvoin. Kullervo kävi itse iltaisin opettamassa myös Valkeakosken lukion iltalinjalle matematiikka, jolloin meillä oli tauko opetuksessa, mutta palasimme asiaan sitten iltaisin ja tyypillisesti lopetimme joskus puoliltaöin! Opetuksen jälkeen keräännyimme iltapalalle asuntolaamme, jossa yleensä katselimme tv:stä hetken Beavis & Butt-head-sarjaa ennen nukkumaanmenoa tai sitten linnoittauduimme opetusrakennuksen kellariin pelaamaan Descent-turnauksia myöhäiseen yöhön kolmella koneella, jotka saimme hankittua keväällä. Mikäli virtuaaliturnajaiset venyivät pitkään, täytyi aamulla jättää Päivölän silloisen konservatiivisen rehtoripariskunnan järjestämät uskonnollisteemaiset aamunavaukset väliin. Rehtori kai joskus valitti tästä Kullervolle, mihin voin vain kuvitella Kullervon vastanneen äärettömällä buddhamaisella rauhallisuudellaan jotain "poojaat on poiikia".

Meille oli varattu yksi Päivölän uudemmista rakennuksista, joissa asuimme pareittain pienissä huoneissa (nykyisin matikkalinjalla on yksin käytössä Päivölälle ostettu entinen maatalousoppilaitoksen massiivinen valkoinen kivitalo, joka on aivan Päivölän kukkulan korkeimmalla kohdalla). Alla on kuva Valkeakosken Sanomien lehtijutusta, jossa on kuva osasta meistä. Oma kämppikseni, Janne elikä Huopa, oli Itä-Suomesta ja väänsi aluksi sen verran vahvaa savon murretta, että en ensin tahtonut ymmärtää sanaakaan. Meistä kehkeytyi nopeasti parhaat ystävykset ja järjestimme kaikenlaisia tempauksia välillä kuten yrityksemme lukea TTKK:n matikanprujua niin nopeasti, että pyörrymme ;) Rovaniemeltä joukkoomme liittyi Tomi, joka oli jo nuorella iällä täysin uppoutunut teorioiden maailmaan ja kehitti myös ns. murtoluku-kertaiset derivaatat, jotka tosin lopulta paljastuivat jo keksityiksi. Hän oli kiinnostunut myös fraktaaleista ja erilaisista moniulotteisten avaruuksien hahmottamisesta ja piirtelikin liitutaulun välillä täyteen omia persoonallisia kuvioitaan ja kehitti myös ääretöntä musiikkia ilman toistoa Aabelin jonoista (mikä muistaakseni onnistuu, jos käytössä on vähintään neljä eri nuottia). Porukan varmaan älykkäin oli Pohjanmaalta tullut kilpailuhenkinen ja jääräpäinen Uoti, joka murskasi useimmat ongelmat yksinkertaisesti raa'alla voimalla. Kun ratkoimme harjoittelumielessä vanhoja matikan yo-kirjoituksia (Kullervo aina puhui meille kuinka hän joku yö kello 3 herättää meidät yllättäen tekemään matikan yo:ta - tähän opetusmenetelmäänsä hän oli saanut inspiraation joltain jalkapallojoukkueelta, joka harjoitteli painot jalassa ja sitten kun ne lopulta otetaan pois, tuntuu pelaaminen kuin ilmassa tanssimiselta :) ), ratkoi hän kerran kaikki tehtävät reilussa vartissa vain kirjoittamalla vastaukset ylös pienelle lapulle. Itse olin tuolloin vielä varsin näsäviisas lukiolainen, joka piti väittelystä yli kaiken, mutta Uotia vastaan jouduin oppimaan yhden persoonaani muuttaneen oivalluksen: väittelyissä pärjää paremmin, kun sattuu olemaan oikeassa. Myös Descent-matseissa ei ollut mitään jakoa, ellei oppinut liikkumaan aluksella kulmittain, jolloin pelin bugista johtuen pystyi kulkemaan sqrt(3)-kertaista nopeutta aluksella. Tässä onkin yksi "eliittikoulujen" monille odottamaton vaikutus: kun näkee, ettei itse ole mitenkään erityinen, kehittää se nöyryyttä ihmisessä.

Yksi meistä kirjoitettu artikkeli Valkeakosken Sanomissa

Voisin puhua loputtomasti meidän tuonaikaisista keskustelunaiheista ja pohdinnoista, mutta yleisesti ottaen porukan henki oli loistava ja vaikka hieman kilpailimme keskenään, tarkoitus oli nostaa muita ylöspäin. Yksi mieleen painunut anekdootti voisi olla se, kun kävimme tekemässä fysiikan töitä TTKK:n labrassa ja tehtävänämme oli laskea seisovan aaltoliikkeen taajuus jossain systeemissä. Tästä sain sitten illalla saunan jälkeen idean, että meidän pitäisi kokeilla tätä Päivölän uima-altaassa, koska siinä oli korkeat reunat. Nopeasti löysimmekin taajuuden, jolla saimme uima-altaaseen metrin korkuiset aallot ja tämä perinne siirtyi myöhemmin tuleville sukupolville ja kuulemani mukaan tämäkin harrastus jossain vaiheessa kiellettiin väliaikaisesti, kun merkittävä osa altaan vedestä oli onnistuttu saamaan aallolla karkaamaan. Jokaisella Päivölästä valmistuneella sukupolvella on oma nimensä. Meidät ristittiin myöhemmin "vanhoiksi", seuraavat olivat "lapsia" ja sitten tästä aina pienempiin olioihin. Nykyään koulu on kaksivuotinen ja siellä käydään koko lukio ja keskeisten aineiden opetuksesta vastaa Päivölään asumaan muuttanut opettajapariskunta. Toijalassa sijaitseva Nokian tutkimuskeskus tarjoaa myös n. 10 tuntia viikossa työharjoittelua opiskelijoille ja tämän avulla nämä voivat kustantaa opiskelunsa. Meidän kohdalla vanhemmat joutuivat maksamaan muistaakseni suuruusluokkaa 12000 markkaa tuosta lukuvuodesta. Kaiken kaikkiaan vuosi oli elämäni paras ja sitä tunnetta, että pieni samanhenkinen porukka menee elämään keskelle korpea ilman kaupungin ärsykkeitä yhteisen päämäärän kanssa ja ruoat ja muut käytännön asiat tulevat täysihoitona, on jotain sanoinkuvaamatonta, joka vain pitää kokea itse. Joskus katselin Lord of the Rings DVD:n lisämateriaaleilta näyttelijöiden kuvauksia heidän kuvauksistaan Uudessa-Seelannissa ja olin tunnistavani saman innostuksen näiden puheista tuota muistoa kohtaan. Ehkäpä tuollainen tilanne on niin lähellä jotain ihmisen luonnollista laumaa tai sitten satuin vain olemaan vaikutuksille alttiissa iässä, mutta näillä kokemuksilla tulee olemaan aina erityinen paikka mielessäni.


(Steve Zissou - Devo_Gut Feeling (Slap Your Mammy))

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

L33t

Yläasteikäisenä onnistuin myymään pari kirjoittamaani tietokoneohjelmaa, joista ensimmäinen oli Valkeakosken Energialaitokselle tehty veloitushintaohjelma ja toinen äidinkielenopettajallemme "Kieli on systeemi"-peli. Kummastakin sain huimat 500 markkaa, mikä tuossa iässä käytännössä tarkoitti, että rahat oli tuhlattu cd:hin lyhyessä ajassa. Joskus noihin aikoihin tietokoneemme "siirtyi" huoneeseeni koska minä sitä kuitenkin aina käytin ja aloin myös saamaan käyttää modeemiamme purkkeihin soittamiseen, mutta tämä oli perheessä tarkkaan kontrolloitu, koska puhelinlaskut olivat noihin aikoihin minuuttitaksalla. Paikallispuhelumaksulla pystyi soittamaan muistaakseni Hämeen läänin alueella, joten soittelin lähinnä Lahtelaisiin purkkeihin, mutta myös Valkeakoskella oli omansa, R.A.Law, jota pyöritti tuntemani kaveri. Tietokoneemme mukana tullut modeemi taisi olla 2400bps nopeudeltaan ja muistan vieläkin, kun sain säästettyä oman 14400bps modeemin, jota pyöräilin innoissani postiin hakemaan.

Yhdeksännellä luokalla '92 osallistuin Datatähti-kisaan ja pääsinkin loppukilpailuihin Helsinkiin, Osuuspankin hulpeaan merenrannalla olevaan kompleksiin. Se oli minulle silmiäavaava kokemus ja olen erittäin kiitollinen, että noita kilpailuita järjestettiin. Paripäiväisen kilpailun aikana tutustuin myös Esaan, joka kilpaili silloin lukion sarjassa ja muutenkin vanhemmat kilpailijat tuntuivat lähinnä joltain mystisiltä guruilta silloisen minäni näkökulmasta. Alla valokuva lapusta, jonka olen säästänyt tuolta reissulta, johon Esa kirjoitti minulle ylös pyöritysmatriisien kaavoja. Esa myös esitteli assyllä koodaamaansa sinus scrolleria ja Future Crew:n Wildfire selitti, kuinka palettirotaatiota käytetään plasman tekemiseen. Tunsin itseni tuolloin täysin aloittelijaksi ja opin noiden parin päivän aikana varmaan saman verran asioita kuin normaalisti kuukausissa - olin kuin pesusieni, joka janosi tietoa tältä Suomen hakkereiden kermalta. Silloin opin myös, että maailmassa hiihtää porukkaa, joilla on mukanaan aina pari "taskumodeemia" varmuuden varalta :) Nämä tulivatkin käyttöön, kun valojen sammuttamisen jälkeen yritimme tehdä kaikkemme, että onnistuisimme soittamaan Osuuspankin laskuun jonnekin ulkomaille, sillä huoneissamme oli puhelinpistokkeet. Ainoa ongelma oli, että käytössämme oli vain ko. laitoksen tietokone, jossa oli ainoastaan MS-DOS:n GW-Basic asennettuna, mutta kollektiivisesti muistimme tarpeeksi modeemin ohjauskomentoja, jotta onnistuimme yön aikana kirjoittamaan terminaaliohjelman sillä. Nukahdin tosin ennen kuin varsinainen yhteys saatiin muodostumaan. Tulin lopulta yläasteen sarjassa neljänneksi ja osallistuin lisäksi IOI-olympiavalmennukseen. Tuolloin pääsin varajäseneksi Suomen joukkueeseen. Kotiin päästyäni aloinkin heti opettelemaan assembly-ohjelmointia ja tilasin kirjan EGA/VGA:n hardware-ohjelmoinnista, sillä monet demoefektit vaativat kaikenlaista kikkailua tuolla tasolla, kun prosessorin aika pyrittiin säästämään muille asioille.

pyöritysmatriisioppia 9-luokalla

Lukion viimeisellä '95 pääsin toisen kerran Datatähti-loppukilpailuun (alla linkki valokuvaan), jossa tulin toiseksi. Tuolloin pääsin myös IOI-joukkueeseen ja onnistuinkin saamaan hopeamitalin Hollannissa järjestetyissä kisoissa. Järjestelyt olivat hienot ja meillä olisi ollut mahdollisuus mennä kuuntelemaan Dijkstran pitämää luentoakin kilpailijoille, mutta olimme aika väsyneitä sinä aamuna ja Samuli totesikin, että on jo nähnyt Tampereen yliopiston Erkki Mäkisen, joten jätimme luennon väliin. Ensimmäinen kilpailupäivä meni kisoissa hieman totuttelun merkeissä, mutta jälkimmäisestä päivästä olen erityisen ylpeä: Sain kolme ohjelmointitehtävää tehtyä tunnin ajoissa valmiiksi ja yli-itsevarmana palautin tehtävät etuajassa (idiootti!) ja olinkin unohtanut keskimmäisestä tehtävästä, että annetussa graafissa saattoi olla silmukoita noodista samaan noodiin. Onneksi tästä meni vain yksi testitapaus ja viimeisestä tehtävästä meni toinen, koska en ollut optimoinut vakiokerrointa parhaaksi mahdolliseksi (ko. tehtävässä algoritmia vastaan laitettiin "pelaamaan" toinen algoritmi, joka antoi sille aina mahdollisimman pahan syötteen), mutta loppujen lopuksi sain maailman kolmanneksi parhaat pisteet jälkimmäiseltä päivältä, mm. paremmat kuin ko. kisan lopulta voittanut venäläinen Victor Bargachev.

Datatähti'95 loppukilpailijat Helsingissä

(Sneakers(Movie) - The Sneakers Theme)

perjantai 21. toukokuuta 2010

Konstruktiivinen logiikka voidaan upottaa vielä alkeellisempaan lineaarilogiikkaan (Girard 87), jossa propositiosta X ei voida esim. johtaa X&X tai I (vastaa suurinpiirtein T:tä noissa perinteisemmissä logiikoissa). Lineaarilogiikka voidaankin tulkita "fysiikan logiikaksi", sillä propositiot on mahdollista tulkita siinä resursseiksi/materiaksi ja niitä ei voi luoda tyhjästä tai tuhota.

Evoluution ensimmäiseksi suureksi keksinnöksi pelkän säilymisen jälkeen voisikin sanoa kopiointia (ja toinen on abstraktio) ja kulttuurimme elääkin pitkälti näiden "päällä". Koska pystymme kuitenkin hahmottamaan vain rajallisen kokonaisuuden kerralla, täytyy artefaktien olla modulaarisia, jotta voisimme ymmärtää niitä pala tai aspekti kerralla.

Obelix kysyi joskus Asterixilta tämän saadessa idean, että pelkääkö hän niiden loppuvan joskus. Kierrätys on päivän sana, koska niukkoja resursseja pitää säästää, mutta musiikin kohdalla siinä on kyllä enemmän kyse ideoiden loppumisesta, ainakin yksinkertaisten ideoiden.


(Never Forget You)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Maailma luotiin 80-luvulla

Vaaleanpunainen tuubipurkka, salmiakkijauhe, muovisotilaat, kroketti, ensimmäinen näkemäni videopeli (taisi olla Defender) Sointulan kauppojen aulassa, Eerolantien asfaltti ja superpallot, mikrokerho torin saunalla ja meidän Sinclair Spectrum ZX 48 vs. Matin Sinclair QL shakkimatsi, Arkajalat, tuoksuvat pyyhekumit, magneettipenaalit, korvalappustereot, junamatkat Kemiin, laskinrannekellot, Bubble Bobble, Ultima V, Eerolan koulun työmaan styroksi lauttana viereisellä suolla Tarun ja naapurin kanssa, lego-avaruusalukset ja linnanvalloituspeli, kerrossänky, Keke Rosberg, takatukka, torstain siivouspurkka sekä pätkis-tv-sarja ja smurffit, Matti Nykänen vs. Jens Weißflog, Keijon ja Ullan sateisena kesänä sekalaisista materiaaleista askartelema liikennekaupunki toimivilla tee-se-itse mikropiiriohjatuilla liikennevaloilla, Tarun huoneesta kuuluu Roxettea, Satumaa-leikki jossa smurffit ja muovieläimet elivät kirjojen päällä taloissa, ajelivat matchbox-autoilla ja käyttivät värillisiä domino-nappuloita rahana, Synthesizer Greatest-kokoelmat, Ullan Spectrumille kehittämä ja assemblyllä ohjelmoima soutupeli ja Keijon siihen mikrokytkimellä liittämä soutulaite, saunakasetti, Sky Channelin aamupiirretyt, koulumatkat kolmistaan metsän läpi Roukkoon ja Tyryyn, ensimmäinen pc-kone (286, 40 megatavua kovalevytilaa, Keijo sanoo, ettei muita pelejä kuin Falcon AT hankita), luen 12 sivua Sepon Oulun yliopiston Pascal-prujua ja yritän saada Ullaa selittämään, mihin muuttujia tarvitaan (miksei niitä voi heti laittaa oikeaan arvoon vaan pitää muutella!), ensimmäinen 11-vuotiaana ohjelmoimani ohjelma Turbo Pascal 3.0:lla (laski suhteellisen älykkyysosamäärän), heti perään toinen ohjelmoimani ohjelma Pascalilla (~500 rivin seikkailupeli, jossa jokainen huone toteutettu omana proseduurinaan ja huoneesta toiseen siirrytään kutsumalla ko. proseduuria ^_^), Print-lehti, luen MikroBitistä data-lausekkeita käyttävän seikkailupelin listauksen ja tajuan abstraktion/muuttujat ja opin ohjelmoimaan, 1,2 megan lerppu kirjoitettu täyteen Pascal ja Basic-ohjelmia yläasteen alkuun mennessä (mm. 3d seikkailupeli, jonka perspektiivin laskukaavat jouduin johtamaan Antero Vipusen lauseesta "Objektit näyttävät puolta pienemmiltä kaksi kertaa kauempana" kun ala-asteen opettajamme ei tiennyt 3d-koordinaattien olemassaolosta kun kysyin niistä häneltä), yhtyneiden mökit sekä smurffirakennelmat risuista ja kivistä käpylehmineen, kaarnalaivat, ensimmäiset videot ja Radiomestarin 100 ilmaista b-elokuvaa, rattikelkka, minarit, yläpihojen Dungeons&Dragons matsit silloisen parhaan kaverini takapihalla, Amiga vs. PC, Ihmemies ..

siitä on 80-luku tehty.


(Search through Falken's Maze)