Nyt on ensimmäinen vuosi valokuvausharrastusta takanapäin ja vieläkin opin tasaisella tahdilla uusia asioita. Tähän mennessä olen tietoisesti hionut enimmäkseen teknisiä seikkoja enkä ole kerennyt vielä tasolle, jossa voisin miettiä puhtaasti haluttua ilmaisua. Go-termein: vielä pitäisi kehittyä "pari kiveä" tässä taidossa, jotta kenties viimeistään kannattaisi alkaa tutkimaan vanhojen taiteilijoiden töitä ja analyysejä, että pääsisi syvemmälle kuvien maailmaan. Joka tapauksessa vastaan tulevia valokuvia, elokuvia ja maalauksia tarkkailee nyt kriittisemmin ja automaattisesti tulee pohdittua, kuinka ne on toteutettu. Ehkäpä toimivaksi havaittujen asetelmien ja hahmojen keräilyä voisikin verrata gossa avausten opiskeluun. Siinäkin mielessä perehtymistä voisi myös verrata gohon, että kehittyessä tietyt asiat automatisoituvat ja kohteen hahmottaa aina uusin silmin eri henkilökohtaisissa kehitysvaiheissa intuition kasvaessa.
Joka tapauksessa täysin selvää on, ettei tätäkään pienoismaailmaa voi tyhjentää yhden ihmiselämän puuhastelulla ja arvostukseni kuvataiteita kohtaan on ymmärryksen kasvaessa noussut. Jollain tapaa näkeminen tärkeimpänä aistina on ihmisille liian ilmeinen - kuva on aina läsnä, ponnisteltiin sen tulkintaan tai ei, joten se ei sinänsä herätä huomiota kuten ääni ja näetty on helpompi ohittaa olankohautuksella ja ajatella, että tuossakin on nyt tuollainen maisema tai henkilö. Toisaalta, jos laadukkaan kuvan laittaa satunnaisen otoksen vierelle vertailuun, ero ilmaisussa voi olla tuskallisen selvä.
Alla sekalainen kokoelma valokuvia viimeisen kolmen kuukauden ajalta ilman erityisempää järjestystä.
