Tarinaa ei kerrota vain sanoilla, vaan se jatkuu tavoissa, liikkeissä, musiikissa, artefakteissa, perspektiivien jäävuorten vedenpäälisinä huippuina - siinä, kuinka valo heijastuu kuunylisinä kaarina taulun maalipinnasta.
sfnet.keskustelu.filosofia: Vankien dilemma ja Globaali Rauha
29.5.2000 9:00
Jari Kätsyri kirjoitti:
No, sitten itse asiaan. Voitaisiinko vankien dilemmaa soveltaa valtioiden sotavoimiin?
Tästä rationaalisuusteemasta keskusteltaessa minulla on aina vastustamaton kiusaus ottaa kapitalistisessa yhteiskunnassa esiintyvä "loisteho" eli mainonta esimerkiksi. Tässä tapahtuu jälleen kerran se ilmiö, että kun kaikki huutavat, pitää huutaa vielä lujempaa, jotta tulisi kuulluksi. Paljonkohan nykyisen yhteiskuntamme resursseista kuluu ainoastaan asioiden lujaa huutamiseen, vaikka toisaalta harva kuitenkaan yksilönä pitää tätä melua itsearvoisesti tärkeänä? Toisaalta yhteisömme sisältävät myös aidosti ristiriitaisia yksilömotiiveja ja mitään täydellisen harmonista kokonaisjärjestelmää (lue: yksilön älylle alisteinen keskusjohto :) ei voi syntyä ilman mielipiteiden muutoksia.
Vesa Monisto kirjoitti suorastaan hykerryttävän hyvän tekstin olemassaolosta!
Itse olen ajatellut monista asioista hyvin saman suuntaisesti: olemassaolon tuska helpottaa, kun ajatteleekin, että ajatus on prosessi ja olemassaolon olio on tavallaan käyttöliittymällinen "abstract class". Olemassaolon käsitettä käytämme selkeimmin matematiikan käsitteistössä, josta juuri tuo suoritus, eli aika/tila-ominaisuudet on abstrahoitu pois. Funktionaalinen ohjelmointiparadigma kuvaa hyvin tuota "ontista" perinnettä ja erityisesti esimerkiksi fysiikan teoriat on esitetty funktionaalisella paradigmalla (aikakin on olemassa).
Arvaisin tämän "ontisen"-rajapinnan syntyneen paljolti ihmisen näkökentän stabiiliuden ansiosta eli: "Kato, tossa on kivi ja tossa on puu". Esimerkiksi äänestä on jotenkin hankalampaa sanoa, että se on olemassa ellei se sitten ole tasaista huminaa. Toisaalta oleminen on erittäin hyödyllinen abstraktiluokka, jonka koodia on helppo uudelleenkäyttää ja "funktionaalinen paradigma" säilyttää kuitenkin laskennallisen vahvuuden. Evoluution kuluessa ihminen on jo ehkä ennen sosiaalista/assosiatiivista (valehtelu, mielivalta, vapaa muisti) älyä oppinut hahmottamaan näkökenttää geometrisesti. Toisin sanoen mielestäni on korrektia sanoa, että ihminen ymmärtää monipuolisesti näkemäänsä (ts. näkökenttä jo sinänsä sisältää valtavan määrän piilotettua toiminnallisuutta eli tarjoaa hyödyllisiä tulkintoja/operaatioita sen käsittelemiseen "geometrisen oliokehyksen" tasolla. Sillä onhan niin, etteivät ne verkkokalvon solut nyt ilman monimutkaista koneistoa voi "ymmärtää", että tuo pikseli on tuon vieressä, tämä suunta on ylöspäin, tässä on jatkuva reuna jne.. En ole varma, mutta voisihan ajatella, että juuri tämä näkemisen merkittävä vaikutus ajatteluumme on esim. pitkälle logiikan pohjalla. Onhan meidän helppo esim. piirtää loogisia lauseita venn-diagrammeiksi ja hahmottaa asioita taulukoiden/kaavioiden avulla - käyttää näkökenttää työskentelymuistina.
Toisin sanoen ihmisestä tuntuu, että looginen jäsennys on helppo ymmärtää, koska sen taustalla on paljon yleistä koneistoa, joka tarjoaa keinoja tuon loogisesti jäsennetyn datan soveltamiseen ja tulkitsemiseen. Juuri tästä syystä näkökentässä oleva ympyrän muoto on "helppo" ymmärtää, mutta sitten ihmettelemme, miksi esim. punainen on filosofisesti niin vaikea ymmärtää - yksinkertaisesti siksi, että punaisuus-olio vaikuttaa kyllä moninaisesti sisäisiin toimintoihimme (voimmehan esim. kielellisesti tiedostamatta yhdistää punaisen vereen, mutta tuo olio ei tarjoa kielelliselle prosessille rajapintaa tämän asian "reflektioon" eli konepelti näihin reaktioihin on suljettu). Eli punainen tuntuu erilaiselta kuin vihreä, mutta juuri muuta emme voi sitten tästä oliosta kielellisesti uuttaa.
- Tuosta selittynee 'vatsan filosofia' eli eli kuningaskuluttajan ontinen asenne, jonka tuottaja ottaa aina huomioon esim. lisäämällä kotelon kylkiin toiminnallisuutta korostavat ralliraidat.
sfnet.keskustelu.filosofia: Vs: Vs: Vs: Virtus Dormitiva, b
4.4.2000 9:00
Pasi Lähteenmäki kirjoitti:
Maailmankaikkeuden fysiikka saattaa mahdollistaa jopa aikamatkailun. Lisäksi tulevaisuuden ennustaminen tunnetuista faktoista ei ole suuren laskentakyvyn omaavalle oliolle kovin hankalaa.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä tietojenkäsittelyteorian rajoitteet: Tulevaisuuden ennustaminen yleisesti on mahdotonta, jos ennustuksen tulokset ovat interaktiossa ennustettavien tapahtumien kanssa. Esim. jos sattuisit tapaamaan Jumalan ja pyytäisit häntä kertomaan, mitä tulet seuraavaksi sanomaan, ei hän pystyisi vastaamaan oikein, vaikka maailma olisi täysin deterministinen ja Jumala tuntisi simulaation (sinut) alkuehdot täsmällisesti, jos sattuisit olemaan erityisen pirullisella tuulella.
sfnet.keskustelu.filosofia: Epädeterminismistä
12.5.2000 9:00
Raimo Suonio kirjoitti:
Olet kuitenkin tuossa ajatellut, että ohjelma muuttaisi toimintaansa tehdyn ennustuksen perusteella, jolloin ennustuksen, ollakseen oikein, tulee tietenkin ottaa huomioon tuo muutos ja niin ollen itse ennustuskin, joten ennustuksen pitäisi ennustaa myös itsensä, mikä johtaa äärettömään regressioon ja näin ollen loogiseen mahdottomuuteen. Se ei siis todista ennustamisen mahdollisuudesta mitään.
Kun puhutaan ennustamisen mahdollisuudesta, olisi ilmeisesti järkevää kiinnittää jokin laskennan malli, jossa ennustaminen tulee suorittaa. Siis ainakin periaatteessa voisi kuvitella (en halua tässä nyt ruveta kommentoimaan tarkemmin tämän lauseen sisältöä, joka menee suoraan filosofian ytimeen) Turingin konetta vahvemman laskennan mallin, joka pystyisi ratkaisemaan Turingin koneen pysähtymisongelman, mutta tällainen laite ei voi olla kytkettynä Turingin koneeseen, tai kyseessä ei enää olisi Turingin kone. Ilkan esittämät perustelut ovat täysin päteviä Turingin koneen ennustuskyvylle.
Sinänsä tuollainen itse toimintaa nopeampi ennustus voidaan tehdä, mutta se on tehtävä itse toimijaa nopeammalla järjestelmällä, itse toimija ei siihen kykene. Tarkoitan siis, että PC:ni pystyy kyllä ennustamaan TELMACini (minulla todella on sellainen edelleen tallessa) toiminnan nopeammin kuin TELMAC toimii.
Siis tämähän ei ole kovin oleellista, koska olettaisin, että TELMAC:ssasi ja PC:ssäsi on äärellinen määrä muistia, joten ne ovat äärellisiä tilakoneita ja siten niiden kaikki toiminta voidaan "helposti" ennustaa isommalla tilakoneella.
Jos tämä muistirajoitus poistetaan jotenkin asentamalla rajattomasti muistia sekä TELMAC:si että PC:si käyttöön (sekä muutetaan niiden prosessoreita siten, että ne voivat jotenkin osoittaa saatavilla olevia muistejaan) ja tehdään niistä näin Turing kone-vahvoja, et voi millään tietyllä ohjelmalla PC:ssäsi ennustaa kaikkien TELMAC-ohjelmien pysähtymistä, koska tämä ohjelma voitaisiin kääntää TELMAC:lle ja muuntaa tätä käännettyä ohjelmaa siten, että sen ympärille rakennetaan toinen ohjelma, joka suorittaa "aliohjelmana" tuon ennustusalgoritmin syöttäen itsensä tuolle algoritmille parametrina (tässä ei ole mitään temppua piilotettuna) ja toimii ennustuksen vastaisesti. Tällöin alkuperäiselle PC ohjelmalle löytyi TELMAC-ohjelma, jonka käyttäytymistä se ei ennustanutkaan.
16.5.2000 9:00
Raimo Suonio kirjoitti:
Ennustaminenhan voi tapahtua tietenkin vain silloin, kun ennustaja tietää, minkälainen ennustettava järjestelmä on. Prosessi menee siis siinä järjestyksessä, että SuperTelmacille kirjoitetaan Ohjelma, jonka jälkeen SuperPC:n annetaan Emulaattorilla emuloida sitä ja ennustaa sen toiminta.
Jos SuperTelmacille kirjoitetaan kopio Emulaattorista sekä Ohjausohjelma, ne on sen jälkeen annettava SuperPC:lle emuloitavaksi, joten SuperPC:ssä on Emulaattori, joka emuloi Ohjausohjelmaa, joka ajaa Emulaattoria, joka emuloi Ohjelmaa, kun taas SuperTelmacissa on Ohjausohjelma, joka ajaa Emulaattoria, joka emuloi Ohjelmaa. Näin ollen SuperPC on aina askelen edellä SuperTelmacia ja voi siis ennustaa sen toiminnan.
Ahaa, väärinkäsitykset tässä keskustelussa johtuivat ilmeisesti sanan "ennustaminen" erilaisesta käytöstä. Ilkka ilmeisestikin tarkoitti, ettei ole olemassa tiettyä ennustusohjelmaa, jolle syötetään parametrina ennustettava ohjelma ja sitten tämä ennustusohjelma aina ilmoittaisi oleellisesti ennen askelmäärää n (myöskin parametri, >jokin vakio k), olisiko kyseinen ennustettava ohjelma suoritettaessa pysähtynyt n:n ensimmäisen askeleen aikana.
Ilkan esittämä käyttö sanalle "ennustaa" on erittäin kiinnostava mm. siitä syystä, että voidaan myös kysyä sen tyyppisiä ennustusaiheisia kysymyksiä kuin "Pysähtyykö annettu ohjelma ylipäätään?" tai "Tuleeko ohjelma kirjoittamaan jossain vaiheessa arvon a muistipaikkaan x?" Näitä asioita et yksinkertaisesti voi ennustaa ajamalla ohjelmaa PC:llä, koska kielteistä vastausta et voi varmentaa vain suorittamalla ohjelmaa ja odottamalla. Nyt voidaan sitten kysyä, voitko jollain menetelmällä (algoritmilla) kuitenkin vakuuttua aina myös kielteisestä vastauksesta äärellisellä päättelyllä. Mikäli sallimme tälle päättelyalgoritmille alustaksi Turingin koneen, olemme esitetyllä "diagonaalimenetelmällä" jo pystyneet osoittamaan, ettei tällaista ennustusohjelmaa ole olemassakaan.
(Sting - Shape Of My Heart)
Lisäys 30.1.2011:
Samasta syystä Asimovin 2. säätiö ei saanut olla vuorovaikutuksessa ennustettavan järjestelmän kanssa.
