23.5.2000 9:00
Vesa Monisto kirjoitti suorastaan hykerryttävän hyvän tekstin olemassaolosta!
Itse olen ajatellut monista asioista hyvin saman suuntaisesti: olemassaolon tuska helpottaa, kun ajatteleekin, että ajatus on prosessi ja olemassaolon olio on tavallaan käyttöliittymällinen "abstract class". Olemassaolon käsitettä käytämme selkeimmin matematiikan käsitteistössä, josta juuri tuo suoritus, eli aika/tila-ominaisuudet on abstrahoitu pois. Funktionaalinen ohjelmointiparadigma kuvaa hyvin tuota "ontista" perinnettä ja erityisesti esimerkiksi fysiikan teoriat on esitetty funktionaalisella paradigmalla (aikakin on olemassa).
Arvaisin tämän "ontisen"-rajapinnan syntyneen paljolti ihmisen näkökentän stabiiliuden ansiosta eli: "Kato, tossa on kivi ja tossa on puu". Esimerkiksi äänestä on jotenkin hankalampaa sanoa, että se on olemassa ellei se sitten ole tasaista huminaa. Toisaalta oleminen on erittäin hyödyllinen abstraktiluokka, jonka koodia on helppo uudelleenkäyttää ja "funktionaalinen paradigma" säilyttää kuitenkin laskennallisen vahvuuden. Evoluution kuluessa ihminen on jo ehkä ennen sosiaalista/assosiatiivista (valehtelu, mielivalta, vapaa muisti) älyä oppinut hahmottamaan näkökenttää geometrisesti. Toisin sanoen mielestäni on korrektia sanoa, että ihminen ymmärtää monipuolisesti näkemäänsä (ts. näkökenttä jo sinänsä sisältää valtavan määrän piilotettua toiminnallisuutta eli tarjoaa hyödyllisiä tulkintoja/operaatioita sen käsittelemiseen "geometrisen oliokehyksen" tasolla. Sillä onhan niin, etteivät ne verkkokalvon solut nyt ilman monimutkaista koneistoa voi "ymmärtää", että tuo pikseli on tuon vieressä, tämä suunta on ylöspäin, tässä on jatkuva reuna jne.. En ole varma, mutta voisihan ajatella, että juuri tämä näkemisen merkittävä vaikutus ajatteluumme on esim. pitkälle logiikan pohjalla. Onhan meidän helppo esim. piirtää loogisia lauseita venn-diagrammeiksi ja hahmottaa asioita taulukoiden/kaavioiden avulla - käyttää näkökenttää työskentelymuistina.
Toisin sanoen ihmisestä tuntuu, että looginen jäsennys on helppo ymmärtää, koska sen taustalla on paljon yleistä koneistoa, joka tarjoaa keinoja tuon loogisesti jäsennetyn datan soveltamiseen ja tulkitsemiseen. Juuri tästä syystä näkökentässä oleva ympyrän muoto on "helppo" ymmärtää, mutta sitten ihmettelemme, miksi esim. punainen on filosofisesti niin vaikea ymmärtää - yksinkertaisesti siksi, että punaisuus-olio vaikuttaa kyllä moninaisesti sisäisiin toimintoihimme (voimmehan esim. kielellisesti tiedostamatta yhdistää punaisen vereen, mutta tuo olio ei tarjoa kielelliselle prosessille rajapintaa tämän asian "reflektioon" eli konepelti näihin reaktioihin on suljettu). Eli punainen tuntuu erilaiselta kuin vihreä, mutta juuri muuta emme voi sitten tästä oliosta kielellisesti uuttaa.
- Tuosta selittynee 'vatsan filosofia' eli eli kuningaskuluttajan ontinen asenne, jonka tuottaja ottaa aina huomioon esim. lisäämällä kotelon kylkiin toiminnallisuutta korostavat ralliraidat.
:)
(Jimi Hendrix - All along the watchtower)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti