12.6.2001 16:27
Valmari Antti kirjoitti:
Olennaista on, kuvaako "aika" luontoa hyvin. Siis auttaako ajan käsite ennustamaan ja / tai ymmärtämään mitä todellisuudessa tapahtuu. (Asiantuntijoiden keskuudessa on jonkin verran näkemyseroja ymmärtämisen suhteen. Joidenkin mielestä sitä ei tarvitse tai ei ole mielekästä vaatia.)
(Lähinnä alkuperäiselle kirjoittajalle varmennuksena: Käsitteet eivät ole itsenäisiä ja niitä ei voi niin vain poistaa riippuvia käsitteitä muuttamatta vaan käsitteet ovat aina osa kokonaista "käsiteverkkoa" ja niitä on aina jossain määrin pakko tarkastella kokonaisuutena.)
Voisiko tätä ymmärtämisaspektia verrata ohjelmoinnissa kuvaavien muuttujan/funktion/luokan-nimien valintaan ja sellaiseen ohjelman jäsentämiseen, joka mahdollistaa mielekkäästi ko. nimet? Mielestäni ymmärrys syntyy paljolti siitä, että uuden asian rakenne saadaan osittain rinnastettua johonkin aikaisempaan, toisen sovellusalueen tietoon ja tätä kautta aikaisemmat "kirjastot" saadaan "uudelleenkäyttöön". Tällöin hyvä nimeäminen johdattaa ajattelemaan sopivia yhteyksiä aikaisempaan tietoon. Esim. jos ajattelee, että derivaatta käyttäytyy kuin nopeus (jokapäiväisenä visuaalisena kokemuksena), voi edellisestä abstraktista käsitteestä saada paremman mielikuvan, koska nopeus on aikaisempien kokemusten perusteella tuttua. Tämä mielikuva/ohjelmarakenne on kuitenkin tarpeeton ohjelman toimimisen (ennustaminen) kannalta.
Haittana ymmärryksen tukemiselle teoriassa seuraa ehkä jonkin verran ylimääräisiä käsitteitä tai tarpeetonta "monimutkaisuutta" ohjelman pituuden mielessä. Myös muita etuja ja haittoja voi helposti johtaa tästä ohjelmointivertauksesta, kun ohjelmaa muutetaan tiiviistä ymmärrettävämmäksi:
+ kommunikaatio helpottuu ja ohjelma on nopeampi esittää muille
- vertauksen epätarkkuus voi antaa virheellisen intuition
- seuraa turhia filosofisia väittelyitä
- ohjelman rakenne voi sisältää turhia riippuvuuksia eli voi olla niin, että
alkuperäisessä vertauskohteessa olisi korjailemisen varaa
- ohjelman suoritus voi hidastua (ymmärrettävyys huonontaa
yleisyyttä/sovellettavuutta) jne.
(aiheesta sivuun eli filosofia/huuhaa-osastolle:) Mielestäni kulttuurin kehittymisen myötä syntyneet abstraktit (käytän tässä hieman rajoitetummassa merkityksessä kuin joissakin aikaisemmissa postituksissani filosofia-uutisryhmään - siis lähinnä eri käsitteiden vertailuun mielessä "peruskirjastokäsite" vs. spesifinen käsite) käsitteet kuten erilaiset formaalit kielet, "valtio", "talous" jne. ovat ainakin heikko osoitus siitä, että täsmällisemmät ja tarkentuneet käsitteet ovat tehostaneet yhteisöä ja ihmiset ovat "joutuneet" omaksumaan rakenteisemman todellisuuskuvan/kulttuurin. Esim. 2000 vuotta sitten oli vielä kova juttu pukea pukea Kunnon Kansalaisen Moraalikoodi paimen-lammas-vertausten muotoon (ja tämä vertauksiin rakennettu yhteiskuntaa ohjaava systeemi todella oli parempi kokonaisuutena kuin kaduntallaajien itselleen/suvuilleen kehittämät typeryydet - se piti vain selittää (jotta ihmiset todella toimisivat sen mukaan) ja perustella (eli pelotella, koska perustelut olisivat olleet liian vaikeatajuisia useimmille)), mutta jos nykyään poliitikot käyttäisivät tällaisia vertauksia, se ei olisi uskottavaa.
Siis ihmisen ajattelu on niin joustavaa, että käytännössä kannattaa pyrkiä esitysmuodoissa ja käsitteiden valinnassa mahdollisimman tiiviisiin ja modulaarisiin rakenteisiin, koska pitkällä tähtäimellä ihmisen on helpompi kehittyä "oikean kulttuurin" suuntaan kuin paikata vanhaa kulttuuria kasaantuvilla lisäyksillä (lopulta uutta käsitteistöä käytetään ja siitä tulee tuttua ja ymmärrettävää). Lyhyellä tähtäimellä asia on kuitenkin toisinpäin, eihän C++ ole yleistynyt todennäköisesti kuin siitä syystä, että se on (melkein) yhteensopiva C:n kanssa.
Edellisestä on joitakin poikkeuksia, sillä uskon, että varsinkin ihmisen aisteja/lihaksia käsittelevät aivoalueet sisältävät paljon sellaista toiminnallisuutta, joka ei ole missään järkevässä mielessä kulttuurista. Esim. kun matemaattisissa todistuksissa käytetään muuttujia/kirjaimia kuljettamaan viittauksia "lineaarisesti" etenevässä tekstissä, ei mikään muuta sitä, että näiden lukeminen vaatii jonkin verran lyhytkestoista muistia pelkkien viittauksien kuljettamiseen (verrattuna esim. UML-tyyppiseen kaksiulotteiseen esitykseen, jossa paikka paperilla voi korvata nimien käytön siten, että yksi looginen entiteetti on aina vain kerran myös asian fyysisessä esitysmuodossa puhumattakaan hyperteksteistä tms.). Myöskään mikään ei poista vieraiden kielten käytön vaatimaa uutta esitystavan ulkoaoppimista, joka on erittäin työlästä, vaikka käytännössä kaikki taustalla olevat käsitteet olisivat jo tuttuja. Tästä voi jo melkein vetää sen johtopäätöksen, että kielet ovat myös vain jonkinlaisia projektioita siitä, mitä eri ihmiset todella ajattelevat ja ulkoinen esitysmuoto jo sinänsä tuo jonkin verran turhaa asian ymmärtämiseen (kirjainten tunnistaminen jne.).
(Carl Sagan on Human Brain)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti