(Ihmisten puolue - Nettikirjoittelu)
Moraalisella tyyliasteikollani aatekiihotus toimivassa demokratiassa jää helposti jonnekin bonus-korttien ja tupperware-kutsujen tuollepuolen. Se rikkoo äänetöntä sosiaalista sopimusta haastaen "luokkahuoneen möykkääjä"-kisaan, joka on negatiivissummainen kuin vuvuzelojen pauhu, sillä jonkun on kuitenkin pakko reagoida. Politiikkakin on vain jäännöksellisesti yhteisten asioiden hoitoa ja ensisijaisesti eturyhmien kauhun tasapainon ylläpitämistä rahanjaossa. Tästä syystä aatteiden sisällön voi parhaiten ymmärtää katsomalla niiden tekoja, kannattajia ja syntyhistoriaa ja ehkä viimeksi puheita kuuntelemalla.
Siunatussa hulluudessa vankikarkurilla oli vaikeuksia erottaa omaansa ja muiden omaansa. Tämä omistus-relaation ongelma ihmisten ja objektien välillä on myös keskeinen tärkeimmässä ideologisessa rintamalinjassa, oikeiston ja vasemmiston välillä. "Porvari" on oletetusti yhteiskunnan hyväosainen, joka saattaa rationalisoida omaa etuaan jotenkin siten, että historiallinen ketju tapahtumia, jotka tuottivat hänelle tai vanhemmilleen yksityisomaisuutta, oli lähes deterministinen lopputulos heidän valitsemistaan ylevistä tavoitteista ja paremmista ominaisuuksistaan: siksi heillä on moraalinen oikeus osuuteensa ja valtarakenne heijastaa suoraan hyvyyttä kuin jumal- ..evoluution säätämänä. Kukaan ei ole tietenkään kiistämässä karvattomien apinoiden tunnemaailmaa: ei toisen lelua ja riistaa saa viedä, vaikka se olisi minkä kokoinen ja saavutettu kuinka monimutkaisen yhteiskunnan tuloksena tahansa. Vahvalle kuuluu enemmän eikä myöskään pääomalla, hierarkisilla rakenteilla, suhteilla tai skaalaeduilla ole ollut merkitystä heidän suhteelliseen osuuteensa kansantalouden kasvavasta kakusta: elämän transaktiokustannukset ovat nolla. "Kommarit" taas liioitellen ajavat huonompiosaisten näkökulmaa, joka rationalisoi asemaansa jotenkin siten, että kurjistuminen jyrkentää tuloeroja korkeamman kertaluvun ilmiönä ja yksilöiden paikka tässä historiallisessa prosessissa on kuin arpajaisvoitosta kiinni. Massat eivät ole vastuussa mistään ja kukaan ei tarvi kannustimia: raha kasvaa puissa ja ongelmat ratkaistaan säätämällä laki, että kaikkien pitää päästä asumaan meren rannalle - kukaan ei ole toista parempi missään, jos oikein silmiin katsotaan ja pohjimmaiset vaistot ovat kateus ja sääli: heikkoja on jokaisen pakko auttaa. Kaikki eivät voi tosin elää tuilla ..niin kuin ei myöskään osingoilla, työlki ellää, mut markkinahäiriöllä rikastuu.. loppukädessä molemmat leirit tarvitsevat patukka-armeijaa ihannejärjestyksensä saavuttamiseen.
Näkisin, että ydinero oikeiston ja vasemmiston välillä kiteytyy juuri tulonsiirtoihin ja haluttuun hierarkian muotoon. Kysymys valtion omaisuuden määrästä ja kysymys vapaista markkinoista vs. suunnitelmatalous eivät ole ortogonaalisia oikeisto-vasemmisto-akselille, mutta silti pidemmälle riippumattomia kuin kapitalisti haluaa myöntää ja vasuri ymmärtää. Näiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä wanhoja jaarituksia ja käytännön politiikassa tasapaino on tietenkin jo saavutettu ongelmien ollessa hienosyisempiä, mutta luettuani jotain uutiskommentteja, joissa ei ollut edes perusymmärrystä käsitteistä, oli pakko päästellä höyryjä.. anteeksi lukijoille. Nyt kun olen ärsyttänyt kaikkia tasapuolisesti ja muutenkin poliitiikasta puhumisesta tuli likainen olo, niin vaikka BKT ei tästä kasva, ajan hengessä ostan itseltäni palvelun ja suihkuttelen itseni.
(Juice Leskinen - Toisinajattelija)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti