Tarinaa ei kerrota vain sanoilla, vaan se jatkuu tavoissa, liikkeissä, musiikissa, artefakteissa, perspektiivien jäävuorten vedenpäälisinä huippuina - siinä, kuinka valo heijastuu kuunylisinä kaarina taulun maalipinnasta.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Columbo-sarjassa murhaaja on pääosassa ja jaksot noudattavat formaattia, jossa hienostunut konna yrittää peitellä jälkensä tekaistuilla johtolangoilla ja tarinoilla. Columbo yleensä äkkää jo alussa kuka on syyllinen ja jakson sisältö on pääosin sitä, että kumotaan vuotava tarina kuin tieteellinen teoria ikään. Monesti rikollinen pääsisi pälkähästä vain pitämällä suunsa kiinni, koska harvoin todisteet sinänsä riittävät aukottomasti osoittamaan syyllisen.
Taidanpa tässä katsoa jonkun noista jaksoista DVD:ltä syyssunnuntain ajankuluksi ettei tarvitse aivan omien ajatusten suohon upota. Yksinolossa on se huono puoli, että mittatikusta tulee kovasti subjektiivinen, kun taas liiallisessa kommunikaatiossa on vaarana muuttua reaktioautomaatiksi.
(Rachmaninov Vocalise Cello and Orchestra (The art of Gregor Ziolkowski))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti