(Beethoven Piano Sonata #1 In F Minor, Op. 2, No.1 - 4. Prestissimo by Daniel Barenboim)
Tarinaa ei kerrota vain sanoilla, vaan se jatkuu tavoissa, liikkeissä, musiikissa, artefakteissa, perspektiivien jäävuorten vedenpäälisinä huippuina - siinä, kuinka valo heijastuu kuunylisinä kaarina taulun maalipinnasta.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Volter Kilpi ei oikein käy esikuvasta näille tilapostauksille, koska jos kirjoitan 70 sivua piipunvalinnasta, ei jää enää aikaa valita piippua. Kokeilinpa sitten "Mitä Platon sanoisi"-sovellusta Naamakirjassa, joka sanoi, että viisaat miehet puhuvat, kun heillä on jotain sanottavaa ja tomppelit taas, koska heidän pitää sanoa jotain. Ei auttanut tämäkään, mutta Platon on väärässä, sillä keskustelun tarkoitus ei ole yleensä välittää informaatiota, vaan lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta, ärsyttäminen, valehteleminen, höyhenten pöyhiminen, statusviestintä, kehuminen ja mitä niitä onkaan. Eikä oikein hotsita lipua kuin aaveetkaan Kaurismäen leffoissa omilla radoillaan. Chuck Norriksen taas ei edes tarvitse julkaista tekemisiään, koska hänen vaikenemisensakin kertoo enemmän kuin Internet pystyy välittämään. Sanotaan myös, että toiset puhuu ja toiset tekee. Lainataan siis Beethovenin säteilyä ja annetaan Daniel Barenboimin soittaa:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti