Käytännön filosofiaa

Päivällä pohdin olenko kaiken hengenruoan jälkeen nälkäinen.. tarpeeksi jahkailtuani pääydyin ehdottomaan varmuuteen "kurnii, siis olen". Tästä seurasi dilemma, sillä en Humen giljotiinin nojalla pystynyt nälästä johtamaan, että pitäisi syödä. Paikalla ei ollut muita, joten en voinut puhua tästä, joten oli vaiettava. "Mutta hetkinen, tämähän rikkoo giljotiinin!", totesin ja lähdin odottamaan bussia. Samaan bussiin ei voi astua kahta kertaa, joten piti vielä varmistaa lähtö aikataulusta. Bussi ajoi ensin matkan puoliväliin, sitten taas siitä puoliväliin ja niin edelleen. Paradoksaalisen huono julkinen liikenne onneksi pääsi lopulta kämpistä Kamppiin. Ravintolassa piti ensin päättää menusta ikuisuuskysymys: muna vai kana? Ei ratkennut, joten otin sushia ja ratkesin sumppiin. Mutta jos kukaan ei kuule tästä, täyttyikö maha oikeasti ..siksi raportti blogiin.

(M.A. Numminen meets Schubert)