tiistai 15. joulukuuta 2009

Lapsuus ja 80-luvun leffat


(The Goonies - Faratelli Chase (Remastered Version))

(Back To The Future Music Video - The Power Of Love)

(Ivory Tower: Giorgio Moroder theme)

(Stand By Me Score - Part 1 (Main Tune))


("Gremlins" Music Video)

(Ethan Hawke and River Phoenix in "Explorers" (1985)) 

(E.T. The Extra -Terrestrial - Music Video)

torstai 10. joulukuuta 2009

Amatöörit tekevät sen rakkaudesta

Future Crew:n Second Reality-demon näkeminen -93 keravalaisen koulun 40-asteisessa liikuntasalissa vaikutti syvästi nuoreen minuun. Kannattaa katsoa myös Demoscene-dokumentti tästä legendaarisesta demogroupista ja alla Youtube-linkki autenttiseen videopätkään demon tekemisestä.

(Future Crew - Second Reality [1/2])

(Future Crew - Second Reality [2/2])


Toisaalta, pitkälle on tultu vuodesta -93, kun katsoo alla olevaa vuoden 2007 Assemblyjen voittajademoa tai vuonna 2008 julkaistua Masagin-demoa. Koneiden tehon kasvettua ja kiihdytettyjen näytönohjainten myötä ohjelmoinnin rooli demoissa on pienentynyt ja grafiikalla sekä musiikilla on suurempi rooli.


(lifeforce [HD] [demoscene])


(Farbrausch & Neuro - Masagin (HD Stereo))

maanantai 30. marraskuuta 2009

Viikon Virallinen Palindromi


ah, navasta vain, unia vatsa vanha

 
("Weird Al" Yankovic - Bob)
 

Aito sala-Bob, ala sotia!


(Bob Dylan - Things Have Changed)

tiistai 15. maaliskuuta 2005

Tulkinta minästä ei ole minä

sfnet.tiede: Re : Vaatimukset ja säännönmukaisuudet

17.2.2005 15:33

Risto Karttunen kirjoitti:
Ai ettäkö Sibeliuksen neljännen sinfonian säveltäminen ei ole vaatinut tuntemista eikä tietoisuutta?

Oli ihan pakko vastata tähän kun satuit käyttämään Sibeliuksen neljättä esimerkkinä: Oletko muuten huomannut kuinka se 3. osan päämelodiakulku (joka on ainakin minun mielestä kyseisen teoksen pihvi) voidaan esittää mielettömän yksinkertaisella kaavalla. Sehän on oikeastaan vain puolisävelaskeleittain lyheneviä intervalleja, jotka laskevat siten, että seuraava intervalli päättyy aina edellisen puoliväliin (muistaaksen alaspäin pyöristettynä) siten, että on menty oktaavi alaspäin, kun intervalli "katoaa", joten melodiaa voidaan jatkaa mielivaltaisesti. Muistaakseni (minulla ei ole tätä kirjoittaessani levyä tai nuotteja saatavilla, jotta voisin tarkistaa asian noiden samojen intervallien "pohjasävelet" kulkevat sitten yhtäaikaa, mutta vain ylöspäin. Kyseinen sävellys voitaisiin ilmaista todella lyhyellä tietokoneohjelmalla.

Enpä sitten osaa sanoa miten tämä liittyy keskusteluun :)


23.2.2004 16:13

Anssi Junnila kirjoitti:
Vaikka kummoisilla nykytekniikan metodilla tarkkailtaisiin esim. minun aivojani, ei kukaan pystyisi selvittämään mikä tietty muistikuva tai ajatus minulla on mielessäni tietyllä hetkellä.

Käsittääkseni sellaisia käyttöliittymiä on tehty kokeilumielessä, jossa käyttäjä ohjaa esim. kursoria ruudulla ajattelemalla eri asioita ja mittaamalla aivojen sähköistä toimintaa erotetaan nämä toisistaan.

Pahoittelen, etten nyt ehdi etsimään viitettä ja varmistusta muistikuvalleni.


15.3.2005 12:33

Risto Karttunen kirjoitti:
Sinä kuitenkin vaadit tietoisuuden määritelmää, jota pidit tarpeellisena jotta voisimme vertailla aivojen ja tietokoneiden periaatteellisia eroja.
Varmaankin olisi hyvä voida määritellä, mistä puhutaan. Tietoisuus uskoakseni liittyy juuri noihin eroihin, kuinka "periaatteellisia" sitten lienevätkin.

Koska aikaisemminkin on pohdittu tietoisuuden määritelmää ja kuinka se on syntynyt evoluutiossa, niin tässä on yleisön toivomuksesta vastaus:

Tietoisuus on priorisoitu todo-lista, joka erottaa refleksimäiset "ajatuslihakset" ihmisen aistien välittömästä palautteesta. Siis:

  • Tietoisuus on todo-"lista" siinä mielessä, että siellä olevat eri abstraktiotasojen käsitteet säilyvät siellä, kunnes niitä ei enää tarvita. Esimerkiksi keskeneräinen työ säilyy tietoisuudessa niin kauan kun se on kesken ja sitä halutaan jatkaa.
     
  • Tietoisuus on priorisoitu, eli jos yhtäkkiä huomaa auton tulevan lujaa vauhtia kohti, voittaa se esim. kahvipöytäkeskustelun tietoisuuden pääsijalla.
     
  • Tietoisuus on evoluutiollinen askel reflekseistä. Alkeellisempi aste ajattelutoimintaa on suora ulostulovaste, joka riippuu tietyn ajan sisällä tulleista sisäänmenovasteista. Kun lisätään tähän havaittuun maailmaan sisäinen "virtuaalitodellisuus" (="joukko eri abstraktiotasojen "ei-kielellisiä käsitteitä""), voidaan ihmisen ulostulon arkkitehtuuri säilyttää samanlaisina modulaarisina proseduraalisina (top-down oppiva, rakennetta tuottava) lihasohjelmina, mutta ihmisen toiminta ei ole enää suorassa kytkennässä välittömään ulkomaailmaan. Ihmisen kaikki output on käytännössä lihasliikkeitä (ja nimenomaan näitä ei tiedosta lainkaan), ja ajattelu on sellaisia "lihasliikkeitä", jotka vaikuttavat vain tuohon tietoisuuden "virtuaaliympäristöön" eivätkä todelliseen ympäristöön. Samalla tavoin kuin ei pysty tiedostamaan kuinka onnistuu heittämään tikan tauluun, ei pysty myöskään tiedostamaan sitä funktiota, joka kuljettaa ajatusta.

    Tietoisuuden syöte koostuu oliomaisilta/rakennetta piilottavilta funktioilta tulevilta syötteiltä. Tämä hahmontunnistus opitaan "bottom-up" siten, että "pyramidin" leveällä sivulla on aistisolut ja kärjessä aina vain abstraktimpia olioita. Tietoisuudessa voi olla "työn alla" useita tällaisia syötteitä eri abstraktiotasoilta yhtäaikaa. "Minä-tietoisuus" syntyy tässä kapenevassa käsitepyramidissa samalla tavoin kuin mikä tahansa muu korkean tason käsite (esim. muiden ihmisten hahmottaminen), "minä" eroaa muista hahmoista siten, että se on kokemuksessa aina läsnä ja ulkoaistien lisäksi minästä saadaan dataa sisäaistien kautta.

Minulla on loistava idea algoritmista, jolla nuo kärjikkäin vastakkaiset pyramidit rakentuvat, mutta selitys on hieman liian pitkä tähän nyyssiin.
 

 
(Beethoven, Symphony 7, Allegretto, mvt 2)
 

lauantai 6. marraskuuta 2004

Logiikan rakennustelineillä kohti äärettömyyttä

Vastaus on lyhyt, kun saa itse keksiä kysymyksen.


(Symphony of Science - 'Our Place in the Cosmos' (ft. Sagan, Dawkins, Kaku, Jastrow))
 
sfnet.keskustelu.kieli: Satunnaistaa

5.11.2004 9:40

Valmari Antti kirjoitti:

Rönsy: jostain merkillisestä syystä on niin, että matemaattisen käsitteen käyttäytymisen saamiseksi samanlaiseksi tosimaailman käsitteen kanssa riittää, että samanlaisuus varmistetaan "käyttäytymisen perusyksiköiden" tasolla. Tällöin samanlaisuus monimutkaisissakin tilanteissa seuraa automaattisesti. Kukaan ei tiedä, miksi näin on. Kuuluisa essee "Matematiikan käsittämätön tehokkuus luonnontieteissä" (tjsp.) käsittelee tätä aihepiiriä.

Toisaalta yksinkertainen matemaattinen malli on vain pienelle osajoukolle reaalimaailman projektioita. Ehkä pidämme kiinnostavina vain niitä osia todellisuudesta, jonka pystymme helposti mallintamaan aivoissamme ja sitten matemaattinen malli on vain formaali, kielellinen esitys tuolle aivojemme mallille ja yllätys, ne sopivat hyvin yhteen.

Siis kun muodostamme käsitteitä, yritämme löytää yksinkertaisimman mahdollisen mallin havainnoille. Kun havainnot poikkeavat mallista, emme syytä logiikkaa vaan muutamme mallia.. Siis koskaan emme tule sellaiseen lopputulokseen pohdiskelulla, että logiikkamme ei kykene selittämään todellisuutta/kokonaisuus ei ollutkaan palojen summa, vaan toteamme vain palojen olleen väärässä järjestyksessä ja että todellisuudesta tulee informaatiota, joko äärellisesti, jolloin selittäminen voi onnistua täydellisesti, tai äärettömästi, jolloin vain joka hetkellä selitämme, että malli ei ihan vielä vastaa todellisuutta. Nuo logiikan rakennuspalikat voi valita aika mielivaltaisesti. Tämä "kannan" valinta vain sitten vaikuttaa siihen, kuinka kokoamme korkean tason käsitteet peruspalikoista.

Todennäköisesti en ymmärtänyt, mitä yritit tarkoittaa ja selitin ihan aiheen vierestä triviaalisuuksia.


6.11.2004 7:17

Valmari Antti wrote:

Tuo kykenee selittämään sen, että teoriamme tekevät vääriä ennusteita vähän ja hallitusti. Mysteeriksi jää, miksi teoriamme kykenevät tekemään valtavan paljon oikeita ennusteita, vaikka teoriamme ovat loppujen lopuksi hyvin pieniä. Ei tarvita kovin monta kirjaa kuvaamaan esimerkiksi sähkön peruslait ja niiden käsittelyssä tarvittava matematiikka. Kuitenkin näitten lakien varassa on saatu suunniteltua valtava määrä erilaisia hyvin toimivia sähkölaitteita.

On todellakin ihmeellistä, että luonnonlakeja, jotka muuntavat maailman tilaa ajassa, on niin vähän. Toisaalta "kosmologisessa" (onko tämä oikea termi?) dimensiossa ei tiedetä, kuinka yksinkertainen maailman mahdollinen alkutila oli, jos sellainen on joskus ollut olemassa. Seuraisiko esim. tunnetuilla luonnonlaeilla, että jokin symmetrinen alkutilanne säilyisi symmetrisenä?

Käytännössähän tuosta lähtötilan monimutkaisuudesta johtuen fysiikalla voidaan ennustaa vain hyvin suljettuja kokeita. Monien teknisten laitteiden idea on juuri luoda hyvin rajoitettu todellisuus, jotta fysiikkaa/matematiikkaa voisi soveltaa. Otetaan vaikka esimerkiksi täälläkin esiintynyt noppa. Vaikka matematiikka/fysiikka on yleisesti ihmeellisen tehokas apuväline, silti niinkin yksinkertaisen laitteen kuin nopan tulos on hankala ennustaa.