tiistai 30. marraskuuta 2010

Talvikylvö

Sanat laskeutuvat kirjaimien pisaroina
lapsettoman isän kylväessä.
Anna niiden soittaa myyttien koskettimia,
juurtua mielen kuoressa yksi yö,
kasvaa huomenna ikuisuuteen,
haarautua kulttuurin puussa.

(All The Pretty Little Horses + lyrics)

Yhtä tärkeää kuin se mikä on, on se, mikä puuttuu. Mistä tahansa asiasta voi kertoa tuhat tarinaa, joista jokainen on vain lepattava varjo tulkinnoista tavoittamatta kuun heijastusta öisellä hangella intuition kaistanleveydellä. Niin kuin sama bitti tietokoneen muistissa voi olla osa rakastavaisten viestiä tai pilke pelihahmon pikselisilmässä riippuen siitä, mitä sillä tehdään, ei napanuoraa havaitsijan, havaittavan ja ympäristön välillä voi katkaista.
 
Jokaisella ilmaisulla on aina sekä sisältö että syy, miksi se sanotaan ääneen. Monet ristiriidat johtuvat siitä, että yksi katsoo ensimmäistä ja toinen jälkimmäistä.

Maailma jakaa kortit, mielikuvitus luo ja järki tuhoaa - kaikkia tarvitaan, jotta syntyy timantteja. Rationaalisuus on sitä, että pelataan parhailla korteilla logiikan mosaiikin järjestäessä pakan.

Mies pyrkii aina nousemaan abstraktiotasoa ylemmäksi nähdäkseen pidemmälle. Harjoittelu, menetelmät ja työkalut ovat tämän ajattelun päätepiste: parempi viivytellä ja valmistautua mihin vain kuin sulkea ovia vaeltamalla väärään suuntaan. Tämä on asioiden hyvä järjestys ajassa, ajin idea.

Se, mitä nyt teet, onko se edes potentiaalisesti osa ratkaisua? Ajan virrassa pitää kauhoa eteenpäin, että pysyisi edes paikallaan. Paholaisen työ on helppo, koska ajan pyörä on hidas. Tämä on asioiden hyvä järjestys tilassa, muodon idea.

Kauniin naisen katse sulattaa filosofiat, tieteet ja taiteet, sillä se on yksi alkusyistä. Se on päättymättömän köyden pää, joka pelastaa tyhjyyden kuilulta.

Aiheutanko sen, että ihmiset esittävät aina samanlaista roolia minuun päin? Olenko rakentanut vankilan, joka on sisältä peilillä vuorattu? Mitä merkitystä on teoilla, joiden helminauhat eivät johda tulevaisuuden tietämättömille teille? Uusi tuttavuus voi olla murtuma muurissa.

Miksi kirjoitat noin paljon, jos jo tiedät ensimmäisen lauseen olevan hiekkaa, johon loput uppoaa? Sen sijaan valitse, opi ja rakenna jättiläisten harteilta jotain kestävää ja kasautuvaa. Todellinen tieto vaatii aina syvällistä perehtymistä, taito vuosien harjoittelua. Älä vaihda sielusi mittatikkua ihmelääkkeeseen, vaikka toreilla eroa ei huomattaisi. Sitä tarkoittaa kauppa paholaisen kanssa.

Hyvä kulttuuri on poikkeustila sekasorron keskellä - vaali sitä luomalla jotain puolustamisen arvoista.

Miehellä on suunnitelma ja se on hänen aarteensa.

Taiteilija voi vain laittaa omat assosiaationsa kankaalle ja kuorruttaa järjellä. Ammattilainen voi kyllä valita aiheensa, mutta tällöin hänen omintaan ovat keinot.

Kaikki on suhteellista, mutta ei sinun tahtosi alaisuudessa - kun puu kaatuu metsässä, kivi muistaa sen.

Kapitalismin tuolileikissä palkinnot jaetaan potenssilain mukaan musiikin loppuessa. Vaikka ihmisten ominaisuudet olisivat normaalijakautuneita, tämä on periaatteen tasolla odotusarvoisesti lähes reilua yhdestä näkökulmasta olettaen hyväntahtoiset pelaajat, koska ihmisten uhraukset pitää mitata äärellisen eliniän linssin läpi.

Täydellinen päivä rakennetaan ihmiselämässä. Typerykset näkevät vain lopputuloksen.

Hiljalleen koneet tekevät kaiken ihmistä tehokkaammin kulttuurin kuoriutuessa perhoseksi meistä. Ihmisellä on lopulta tarjota vain ihmisyytensä ja rahavirran suunta kertoo enää kenen leikkiä leikitään niukkojen resurssien ratkaistessa kuka on kenenkin kaa.

Sille, mille huomaa kuumeisimmin etsivän yön pikku tunteina rationalisointia, voi joskus antaa periksi. Joskus oman alitajuntansa kuuntelu on kuin vieraissa käyntiä. Oma identiteetti ei ole singulaarinen piste, mutta tämän tiedostaminen on tuskallista.

Ensin on aate ja sitten etsitään sille perusteluja, ensin tavoite ja siitä syntyy teksti kaikukammion lämmössä. Rakettikin saa vauhtinsa, koska ainetta purkautuu sokeasti vain yhteen suuntaan.

Kirjailijan pitää sitoa seuraava askel aikaisempien kokemusten moukariin, jotta sanat eivät jää ohuiksi. Tärkeimpiä asioita ei pysty purkamaan lopullisesti auki.

Nykyhetki muistaa menneisyyden ja siksi viattomuuteen ei voi palata.

Yksi on aina pienemmän puolella, toinen suuremman.

Parhaat miehet eivät viihdy toreilla keikaroimassa, vaan katkovat sosiaalisten verkkojen seitit ja lähtevät seilaamaan vapaille markkinoille, missä heidät mittaa vain objektiivisen todellisuuden kasvoton aallokko ja auringonpaiste. Narrien egojen riidellessä karkeuden keskellä viisas meloo hiljaa eteenpäin ja parhaimmillaan törmää sielunystävään täydellisen kunnioituksen vallitessa ja tyynen ulapan herkistäessä yksityiskohdat.

Tarinaa ei kerrota vain sanoilla, vaan se jatkuu tavoissa, liikkeissä, musiikissa, artefakteissa, perspektiivien jäävuorten vedenpäälisinä huippuina - siinä, kuinka valo heijastuu kuunylisinä kaarina taulun maalipinnasta.

Unelmoijien menestyksessä on suurempi hajonta kuin luovijoiden. Unelmoija ajattelee lankakerää, luovija leikkiä.

Pelko ja vallan ihannointi näyttäisivät kulkevan käsi kädessä.

Jokainen asia on tarpeeksi syvä, kun sitä tarkastelee lähempää, jokainen ihminen kokonainen maailma.

Perustelua "tämä päivä on poikkeus" ei voi käyttää joka päivä.

Sopivan rennosti, ettei nyt näytä siltä että tässä ihan yritetään. Sopivan laimeasti, ettei kukaan voi nauraa. Sopivan erikoisesti, ettei tarvitse kohdata taistelun ytimessä.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kivi-sakset-paperi - extended edition


Velttoilija vedättää hiljaisen pakertajan,
rasisti lyö velttoilijan,
suvaitsevainen nokittaa rasistin,
kolumnisti kumoaa suvaitsevaisen,
eliitti tukahduttaa kolumnistin,
blogin pitäjä kaataa eliitin,
feministi vie blogin pitäjän,
trolli sivaltaa feministin,
kyynikko voittaa trollin,
romantikko sulattaa kyynikon,
tieteilijä nukuttaa romantikon,
asehullu pelottelee tieteilijän,
poliitikko vie maton alta asehullulta,
liikemies kukistaa poliitikon,
filosofi löylyttää liikemiehen,
urheilija ohittaa filosofin,
älymystö jekuttaa urheilijan,
matemaatikko kampittaa älymystön,
byrokraatti väsyttää matemaatikon,
taiteilija pehmittää byrokraatin,
kriitikko tyrmää taiteilijan,
julkkis torppaa kriitikon,
ihmettelijä nolaa julkkiksen,
tosikko jyrää ihmettelijän,
pelleilijä nujertaa tosikon,
vanhanaikainen hivuttaa pelleilijän,
nihilisti peittoaa vanhanaikaisen,
unelmoija pistää nihilistin pakettiin ja
hiljainen pakertaja tilttaa unelmoijan.

Tätä kirjoitusta voi käyttää jokerina ja
kommenttiosastoa ässänä, joka nollaa tämän kirjoituksen:


(Harry Belafonte & Odetta - There's A Hole In The Bucket . Slide show.)

perjantai 26. marraskuuta 2010

Keinot pyhittävät tarkoituksen

Työt loppui tekemällä, joten eikun kotiin taaksepäin, sanoi mummo lumessa. Vaikka sanotaan myös, että työ on lasten leikkiä, niin kyllä sitä jo aamusella tietää, kuinka lystiä illalla on: saunavuoro! Puhtaus ei ole puoli ruokaa ja koska syödessä nälkä lähtee, niin leipä vie miehen tieltä sitä ennen ravintolaan. Ensin mennään syömään ja sitten saunaan vasta .. tai oikeastaan vihta. Pöydässä kävin läpi menua ja totesin "parempi tuntematon hyvä kuin tuttu paha", joten tilasin fonduen ja kiitin tarjoilijaa. Alussa kiitos seisoo, lopussa aina hankalaa saatiin taas kerran huomata, sillä olisi kannattanut nuolaista ennen kuin tipahtaa - leipäpala nimittäin. Yrittänyttä laitettiin ja toinenkin yritykseni putosi kuumaan juustoon. Mutta kaksi ilman kolmatta riitti, sillä itku auttoi markkinoilla ja minulle neuvottiin lopulta oikea tekniikka. Hyvää oli, mutta makuasioista voi kiistellä (koska rehellisyys ei maata peri, otin vapauden keksiä tarinaan paremmin sopivan ruokalajin.. oikeasti söin mäkkärissä). Ei haudassa ole aikaa maata, joten parempi käyttää varattu aika ja maata saunan hauteessa seuraava tunti o/

(Upside Down - Official Video - Paloma Faith)

lauantai 13. marraskuuta 2010

Some like it raw

I am going to get my weekly dose of sushi now. As they say, appetite grows by eating, so there needs to be always a bigger fish. Chef is the big fish in a small pond, especially when preparing something like Fugu. I don't know if you can actually buy it in Helsinki, but eating without danger of poisoning is.. like a fish without a bicycle. And this ain't no fish story, but nonetheless, there is something fishy going on here.


(Running Wild - Marilyn Monroe (Some like it hot))

perjantai 12. marraskuuta 2010

Asiat, jotka näkee vain pimeässä

Tästä kotoa kun kulkee kivenheiton etelään, löytyy kapea niemenkärki tai ehkäpä polkua vähän leveämpi saari, joka yhtyy maahan pienellä sillalla. Paikka on kuin luotu yökävelylle ja pimeän taivaan jatkuessa horisontissa saumattomasti peilityyneen mereen tuntuu kuin olisi päätynyt kielekkeelle keskelle avaruutta.

Kuten melkein joka kädessä on viisi sormea, sisältävät myös ihmismielten sisäiset avaruudet suurin piirtein samanlaiset niemet ja sopukat. Päälle liimataan matkitut pelin liikkeet ja roolien julkisivu ihanteiden katsellessa olan yli. Sieltä löytyvät samat salaisuudet, jotka kaikki tietävät: irstailut, masennukset, haaveet ja menetetyt tosirakkaudet. Vanha viisaus onkin, että lauluntekijöiden ja kirjailijoiden tarvitsee vain ajatella itseään vekkulan peilien kautta koskettavia hahmoja luodessaan. Elämä tuntuu vinkkaavan silmää kuin kiusallaan, kun tunnistaa itsensä muiden töissä aivojen yhdistäessä ajatuscocktailin tarjolla olevista langanpäistä.

Jo kotona pimeässä metrotyömaan kaukainen valonheitin piirtää kiharaiset omenapuiden varjokuvat terävinä seinälle eläväksi lehväskatoksi. Yöaikana voi käpertyä takaisin 80-luvulle projektorilla seinälle heijastetuilla unelmilla, joiden hiillos vielä kytee jossain. Päivämaailma suodattuu välinpitämättömyyden ja pelkojen läpi avaruuden kutistuessa vuokrayksiöksi ja päivän kohokohdan ollessa kaupan kassan tervehtiminen perheellisten tavatessa toisia perheellisiä jossain muualla. Ison koneen katras saarnaa aikuisuutta ja katselee dirty harryjä, jotka muistuttavat mielikuvituksen seireenien petollisuudesta, luovivat korttipöytään kuin todellisuuden pelin synnillisempänä matkaversiona, joka ei vie kuitenkaan liian kauaksi kohtalon merireiteiltä. Kun kuulee jonkun sanovan haluavansa jotain, tarkoittaa tämä yleensä sitä, että kyseinen asia olisi tavoiteltava, mutta kaikki asiat punnittuaan haluaa kuitenkin jotain muuta vielä enemmän muiden tunteiden ohjastuksessa.

Unelmoijalle ymmärrys ilman tahtoa on kuollutta puuta. Sokea itseluottamus valaisee maailman kirkkaammin kuin mikään valo. Perkele! Tahdon tahtoni takaisin, lopettaa kymmenen vuoden vapaapäivän, puhaltaa hiillokseen, ahnehtia haaveita vastavirtaan, ratkaista rakentamani mahdottoman palapelin, katsoa aurinkoa neulansilmän läpi, vaihtaa eliniän selkeyden hetkeen, istua vielä kerran oman mieleni valtaistuimella!

Vai luovia vielä hetken tuulen mukana?


(Ferris Bueller's Day Off - "Just a Thought" by Satellite Heart)

pelon lasit
(Requiem For A Day Off)



(Jethro Tull - Rocks on The Road [Promotional Video 1991])

maanantai 1. marraskuuta 2010


Tavuvalssi


yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo
viisarit viestivät vaivihkaa
päivätyöt päättyvät pisteeseen

tehtävät täytetty tohisten 
yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo
rasteja ruutuihin ruksattu 

marssitus menettää mitastaan
sydämen sykkeiltä seesteytyy
yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo



yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo
aaltoilee aivojen ajatus
petihin painautuu pikkuinen

kylkeään kierräyttää kertaalleen
yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo
kaikkeudet katoaa käännökseen

tajunta takertuu tanssihin
kauniita kudoksia kehräilee
yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo



yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo
valssissa vaikutteet viimeiset 
eilisen elkeistä elkamoi

avaruus aitautuu askeltaen
yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo
mahdoton majaksi muotoutuu

suudelma sisukset siivittää
keveillä kengillä kosmokseen
yykaakoo, yykaakoo, yykaakoo


(Art of Bob Pejman - Khachaturian: Masquerade Waltz (HD))