sfnet.keskustelu.filosofia: Tuska - nautinto
11.11.1999 10:00
Esa Toivonen kirjoitti:
"Mieli" olisi tämän teorian mukaan siis itseasiassa kehoon automatisoitunut fyysisen terveyden vastainen väärinymmärrysten prosessi.
Oma arvaukseni:
Aluksi eliöillä oli refleksejä ja jokin uiva mölliäinen liikkui limassa satunnaisesti. Evoluutiossa kehittyi parempia ja monimutkaisempia reaktioita - varustelukilpailu eliöille. Muistan jostain TV:n luonto-ohjelmasta, että jokin perhoslaji osaa yhden neuronin avulla toteuttaa toiminnon: Kun lepakko (perhosen vihollinen) pitää ääntään, reagoi tuo neuroni ikäänkuin "kuulona" ja perhonen herpaantuu täysin mekaanisesti hetkeksi ja tippuu alaspäin näin välttäen todennäköisemmin saaliiksi joutumisen.
Kun eliöt kasvoivat, syntyi petoja ja saaliita, kasvoivat myös näiden reagointikoneistot. Kyseessä oli luonnonvalinnan ohjelmointi. (Jonkun teorian mukaan saaliseläimille syntyi kaaosgeneraattori: juokse oikealle - juokse vasemmalle ja pedoilla taas anti-kaaos: seuraa saalista, tästä kenties yleisemmin älykkyys.) Siinä sivulla eliön koon kasvettua ja muuttuessa kaksi-sukupuoliseksi, tulivat mukaan konteksti-sidonnaiset reaktiot, kypsymiset ja kaikenlaiset vaistotoiminnot, joita voi ehkä pitää jonkinlaisina kompleksisina reflekseinä. Esimerkiksi ihmisen seksuaalisuuteen liittyvät vaistot ovat voimakkaimmillaan vasta murrosiän aikana/jälkeen, lapsi osaa imeä tissiä ja tarrautua, lintujen hautomisvaisto jne: Myös isoilla eliöillä on siis jonkinlainen "perusalgoritmi" elämän eri vaiheita varten. Tämä perusalgoritmi on monimutkainen ja epämääräinen ja sisältää sen tyyppisiä tiloja kuin nälkä → itke, tissi → ime, maha täynnä → nuku jne.. Kehittyneempiä vaistoja ovatkin varmaan häpeä, uteliaisuus, pelko (ehkä jonkinlainen "kausaalisuuden taju" kipuun nähden) jne. Samalla tavalla kuin esim. verenkierto mahdollistaa eliön koon kasvun (evoluution teknologiaa), kehittyvät nämä vaistotoiminnot ohjaamaan ruumista ympäristöön sopeutuen eri tilanteissa.
Seuraavassa vaiheessa tulivat laumaeläimet ja sosiaalinen eläin, kulttuuri. Esim. ihmisellä aivojen mielivaltaiseen ja abstraktimpaan ajatteluun tuli lisää voimavaroja, kun kielellisesti ja sosiaalisia sopimuksia kykenevät yksilöt pärjäsivät: lauman täytyi koordinoitua. Kun kulttuuri eteni ja osoitti inkrementaalisen voimansa, heikkenivät vanhat vaistotoiminnot ihmisellä, mutta ovat edelleenkin toimintojemme pohjalla. Evoluution ohjelmointi korvautui osittain kasvatuksen ohjelmoinnilla, jonka lopputuloksia sitten olemmekin.
Se, että tuskalliset asiat koetaan negatiivisina ja mielihyvätuntemukset positiivisina, on mielestäni lopulta vain kulttuurinen valinta, että käsitteet negatiivinen ja positiivinen viittaavaat niihin perustiloihin, joita ihmisen neuroneilla voi olla. Sanojen negatiivinen ja positiivinen vaihtaminen keskenään ei toki muuta niiden tulkintaa silloin.
Se, miksi haava ei aiheuta nautintoa, on edellisen mukaan saman tyyppinen asia kuin, että miksi polvirefleksi toimii niin päin kuin se toimii: siitä on ollut hyötyä eliölle. Siinä itse asiassa taidan olla samoilla linjoilla kanssasi, että tuska ja nautinto eivät välttämättä ihmisen vaistotoiminnossa ole toistensa negaatioita tai puutetta. Ainakin ne koetaan hyvin epäsymmetrisesti: nautinto on ainakin itselläni hetkellisiä kokemuksia, mutta tuska voi kestää pitkiäkin aikoja. Nautinto on sellainen kokemus, joka tuudittaa, nukuttaa (liittyy ehkä ruuansulatukseen), mutta tuska on se, joka pistää ihmisen liikkeelle: halu toimia (liittyy myös ruuansulatukseen).
En ole oikeastaan ihan varma, mitä halusit kysyä, mutta tässä nyt oli jonkinlainen osanottoni keskusteluun. Vastaukseni taitaa olla sitä "niin vain on"-muotoa, mutta mielestäni mitään ihmeellisempää ratkaisua esittämillesi kysymyksille ei välttämättä tarvitse olla.
15.11.1999 10:00
Paavo Väisänen kirjoitti:
Miksi sitten eräät viiltelevät haavoja vartaloonsa, ellei nautinnosta ?
Suurempi nautinto (tai tahto) voittaa pienemmän kivun ja huomiomme keskittyy tuohon nautintoon. Itse asiassa monesti on aika vaikea kokea useita eri tapahtumiin liittyviä tuntemuksia selkeästi yhtäaikaa. Tuo haavojen viiltely vartaloon saattaa tyydyttää esim. jollain etäisellä tavalla heidän tarvettaan kuulua sosiaaliseen yhteisöön, joten kyseessä on todennäköisesti opittu asia: On toki selvää, että ihmisillä on kulttuurin luomia preferenssejä eli ihminen voi oppia uusia toivottuja asiantiloja, tahtoa. Kuinka sitten preferenssi-käsite eroaa ihmisen ajattelun rakenteessa ei-preferenssissä, voi johtua esim. siitä, että preferensseistä on linkki mielihyväkeskukseen tai ehkäpä on mahdollista, että tahto on itsenäinen koneisto.
Itsensä viiltelyyn ei tarvita nautintoa viiltelystä: Käsittääkseni esim. jotkin fundamentalistit ruoskivat itseään pitkän tähtäimen suunnitelmalla.
Myöskään en halunnut väittää, että evoluutio tekee mahdottomaksi säilymisen kannalta "hyödyttömien" ominaisuuksien olemassaolon: Onhan kokeileminen evoluution tapa rakentaa uusia ominaisuuksia. Kyse on tilastollisuudesta.
Tuskan muuttuminen iloksi tarkoittanee, vain mielen tuskaa, ei elimellistä . Hypnoosilla voidaan tietysti poistaa myös ruumiillinen kipu ?. Ja siirtää esim,. meedion käsissä olevaan vesilasin veteen !! Siis kivun aistimus
En ole ikinä ollut hypnoosissa enkä ole muutenkaan aiheeseen perehtynyt, joten en osaa sanoa, mutta jos noin todella on, ihminen on kulttuurisempi eläin kuin olen olettanut. Edellistä voisi yrittää selittää esim. siten, että hypnoosi voi ohjata ihmisen keskittymisen johonkin tiettyyn asiaan, jolloin tietoisuus "unohtaa" kivuntunteen.
(Andy Mccoy - Mind over matter)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti