Omatunto esitetään joskus leikkisästi taistelevina pikkupiruina, jotka kuiskuttavat päähenkilön korviin kilpaa hyviä ja pahoja ehdotuksia. Mutta eivätkö nämä selvittämättömät puheet itselle ole ennemminkin kuin mielen hiljaisuudesta siivunsa kaappaavia tukahdutettuja ajatuksia, jotka yrittävät raoista nousta etualalle ja viedä ohjakset: jos uurastaa, keksivät ne houkutuksia tai jos liiaksi nautiskelee, alkavat ne soimaamaan, mutta harvoin taputtavat olkapäälle ja onnittelevat jonninjoutavasti "hyvä suunta, tätä enemmän". Taas mielen keskittyessä leijailee sisäinen puhe intuition päällä sanoiksi kristalloituneina kulttuurin melodioina - symbolit tanssivat ajatusten keihäänkärkinä fraaseja, ystäviltä lainattuna tai välillä kokeillen, yhdistäen ja tiivistäen piirteiden kuohuista dialogia. Välillä kissa näkee vain lankakerän, välillä koko leikin.

(Piotr ~ Zbigniew Preisner)