Melodia resonoi tunteiden kantoaalloilla lävistäen muistojen sipulikuoret. Muilta lainattu minuus lakastuu lastuina laineille mastojen kankaiden huuhtoutuessa valkoisiksi. Sanojen valheiden vaietessa ajatuksenohuiden aatteiden aineetonta labyrinttiä ei enää ole. Vain ilon merensuolaiset kyyneleet vangitsevat tähtien valon seisoessamme Maan kannella, jakautuvien solujen miljardien vuosien katkeamattomana helminauhana.

(Horowitz plays Bach-Busoni)