Elokuvassa "Olemisen sietämätön keveys" (valitettavasti en ole lukenut kirjaa) peiliä käytettiin symboloimaan ekstroverttiyttä, joka on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja toisaalta veden pinta piilotti vertauskuvallisesti introvertin subjektiivisen todellisuuden. Kenties yksi vain yrittää ymmärtää maailman niin hyvin, että ongelmat hahmottuvat helpoiksi pienillekin lihaksille, kun toinen taas kehittää taitoja, jotta vaikeistakin tilanteista voidaan aina edetä.

Yhteiskunnan tasolla samantapainen jako on työkaluja kehittävän insinöörilähestymisen/inkrementaalisen kehityksen ja ymmärrystä hakevan teoreettisemman tutkimuksen välillä. Ensimmäinen ei välttämättä löydä maaliin, kun taas jälkimmäinen voi jäädä ilman kosketusta käytäntöön. Ratkaisu löytyy lopulta keinojen ja ymmärryksen kohtaamisesta jossain pisteessä hakuavaruutta. Tällaisissa maalihakuisissa ongelmissa usein tarvitsee tutkia huomattavasti vähemmän polkuja, mikäli hakua tehdään yhtäaikaa molemmista suunnista (ja välitulokset tallennetaan). Esimerkiksi, jos hakuavaruuden kartio kasvaa eksponentiaalisesti polun pituuden funktiona, pudottaa kaksisuuntainen haku kompleksisuuden asymptoottisesti neliöjuureen yksisuuntaisesta.

Jälleen kerran sekä-että voitti joko-tain, aste-ero diskreetin. Aavistelen, että houkutteleva joko-tai juontaa ihmisen käsitteellisestä ajattelusta, mutta se onkin sitten toinen tarina :)

(Marina and the Diamonds - The Outsider (1st version))

Muuten OSK leffasta puheen ollen, siinä on käytetty hienosti elokuvan keinoja hyväksi. Esimerkiksi aivan lopussa kamera siirtyy Tomasin näkökulmaan ja kuva muuttuu valkoiseksi ennen lopputekstejä. Tämä tietysti on vertauskuva sille, että Tomas "puhkaisee silmänsä" kuin Oidipus avioitumalla ja muuttamalla maalle asumaan. Tätä ennen he lähettävät Sabinalle kirjeen auto-onnettomuudesta ja näin katkaisevat kaikki siteet aikaisempaan (tämä tehdään selväksi elokuvassa mm. siten, että edellisessä kohtauksessa Tomas löytää valokuvan Sabinasta pöytälaatikosta). Jos täällä on joku, joka on lukenut ko. kirjan, niin olisi mielenkiintoista kuulla, onko loppu ilmaistu yhtä hienovaraisesti siinä.