torstai 7. lokakuuta 2010

Jos mies pohjiaan myöten pystyisi asettumaan toisen näkökulmaan ilman omaa mittatikkua ja haarniskaa, ilman tylsien pelinappuloiden, varjokuvien ja naamioiden teatteria, karkaisisi se hänen itsetuntonsa kylmemmin kuin jäätävin vastus. Tätä ei voi kokea, mutta sen sisäistämisestä syntyy kunnioitus, epätoivo tai joskus tasapaino. Paremmin ehkä pärjää, kun pysyy roolissaan, kuten Andy McCoy sanoisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti