perjantai 12. marraskuuta 2010

Asiat, jotka näkee vain pimeässä

Tästä kotoa kun kulkee kivenheiton etelään, löytyy kapea niemenkärki tai ehkäpä polkua vähän leveämpi saari, joka yhtyy maahan pienellä sillalla. Paikka on kuin luotu yökävelylle ja pimeän taivaan jatkuessa horisontissa saumattomasti peilityyneen mereen tuntuu kuin olisi päätynyt kielekkeelle keskelle avaruutta.

Kuten melkein joka kädessä on viisi sormea, sisältävät myös ihmismielten sisäiset avaruudet suurin piirtein samanlaiset niemet ja sopukat. Päälle liimataan matkitut pelin liikkeet ja roolien julkisivu ihanteiden katsellessa olan yli. Sieltä löytyvät samat salaisuudet, jotka kaikki tietävät: irstailut, masennukset, haaveet ja menetetyt tosirakkaudet. Vanha viisaus onkin, että lauluntekijöiden ja kirjailijoiden tarvitsee vain ajatella itseään vekkulan peilien kautta koskettavia hahmoja luodessaan. Elämä tuntuu vinkkaavan silmää kuin kiusallaan, kun tunnistaa itsensä muiden töissä aivojen yhdistäessä ajatuscocktailin tarjolla olevista langanpäistä.

Jo kotona pimeässä metrotyömaan kaukainen valonheitin piirtää kiharaiset omenapuiden varjokuvat terävinä seinälle eläväksi lehväskatoksi. Yöaikana voi käpertyä takaisin 80-luvulle projektorilla seinälle heijastetuilla unelmilla, joiden hiillos vielä kytee jossain. Päivämaailma suodattuu välinpitämättömyyden ja pelkojen läpi avaruuden kutistuessa vuokrayksiöksi ja päivän kohokohdan ollessa kaupan kassan tervehtiminen perheellisten tavatessa toisia perheellisiä jossain muualla. Ison koneen katras saarnaa aikuisuutta ja katselee dirty harryjä, jotka muistuttavat mielikuvituksen seireenien petollisuudesta, luovivat korttipöytään kuin todellisuuden pelin synnillisempänä matkaversiona, joka ei vie kuitenkaan liian kauaksi kohtalon merireiteiltä. Kun kuulee jonkun sanovan haluavansa jotain, tarkoittaa tämä yleensä sitä, että kyseinen asia olisi tavoiteltava, mutta kaikki asiat punnittuaan haluaa kuitenkin jotain muuta vielä enemmän muiden tunteiden ohjastuksessa.

Unelmoijalle ymmärrys ilman tahtoa on kuollutta puuta. Sokea itseluottamus valaisee maailman kirkkaammin kuin mikään valo. Perkele! Tahdon tahtoni takaisin, lopettaa kymmenen vuoden vapaapäivän, puhaltaa hiillokseen, ahnehtia haaveita vastavirtaan, ratkaista rakentamani mahdottoman palapelin, katsoa aurinkoa neulansilmän läpi, vaihtaa eliniän selkeyden hetkeen, istua vielä kerran oman mieleni valtaistuimella!

Vai luovia vielä hetken tuulen mukana?


(Ferris Bueller's Day Off - "Just a Thought" by Satellite Heart)

pelon lasit
(Requiem For A Day Off)



(Jethro Tull - Rocks on The Road [Promotional Video 1991])

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti