Talvikylvö

Sanat laskeutuvat kirjaimien pisaroina
lapsettoman isän kylväessä.
Anna niiden soittaa myyttien koskettimia,
juurtua mielen kuoressa yksi yö,
kasvaa huomenna ikuisuuteen,
haarautua kulttuurin puussa.

(All The Pretty Little Horses + lyrics)

Yhtä tärkeää kuin se mikä on, on se, mikä puuttuu. Mistä tahansa asiasta voi kertoa tuhat tarinaa, joista jokainen on vain lepattava varjo tulkinnoista tavoittamatta kuun heijastusta öisellä hangella intuition kaistanleveydellä. Niin kuin sama bitti tietokoneen muistissa voi olla osa rakastavaisten viestiä tai pilke pelihahmon pikselisilmässä riippuen siitä, mitä sillä tehdään, ei napanuoraa havaitsijan, havaittavan ja ympäristön välillä voi katkaista.
 
Jokaisella ilmaisulla on aina sekä sisältö että syy, miksi se sanotaan ääneen. Monet ristiriidat johtuvat siitä, että yksi katsoo ensimmäistä ja toinen jälkimmäistä.

Maailma jakaa kortit, mielikuvitus luo ja järki tuhoaa - kaikkia tarvitaan, jotta syntyy timantteja. Rationaalisuus on sitä, että pelataan parhailla korteilla logiikan mosaiikin järjestäessä pakan.

Mies pyrkii aina nousemaan abstraktiotasoa ylemmäksi nähdäkseen pidemmälle. Harjoittelu, menetelmät ja työkalut ovat tämän ajattelun päätepiste: parempi viivytellä ja valmistautua mihin vain kuin sulkea ovia vaeltamalla väärään suuntaan. Tämä on asioiden hyvä järjestys ajassa, ajin idea.

Se, mitä nyt teet, onko se edes potentiaalisesti osa ratkaisua? Ajan virrassa pitää kauhoa eteenpäin, että pysyisi edes paikallaan. Paholaisen työ on helppo, koska ajan pyörä on hidas. Tämä on asioiden hyvä järjestys tilassa, muodon idea.

Kauniin naisen katse sulattaa filosofiat, tieteet ja taiteet, sillä se on yksi alkusyistä. Se on päättymättömän köyden pää, joka pelastaa tyhjyyden kuilulta.

Aiheutanko sen, että ihmiset esittävät aina samanlaista roolia minuun päin? Olenko rakentanut vankilan, joka on sisältä peilillä vuorattu? Mitä merkitystä on teoilla, joiden helminauhat eivät johda tulevaisuuden tietämättömille teille? Uusi tuttavuus voi olla murtuma muurissa.

Miksi kirjoitat noin paljon, jos jo tiedät ensimmäisen lauseen olevan hiekkaa, johon loput uppoaa? Sen sijaan valitse, opi ja rakenna jättiläisten harteilta jotain kestävää ja kasautuvaa. Todellinen tieto vaatii aina syvällistä perehtymistä, taito vuosien harjoittelua. Älä vaihda sielusi mittatikkua ihmelääkkeeseen, vaikka toreilla eroa ei huomattaisi. Sitä tarkoittaa kauppa paholaisen kanssa.

Hyvä kulttuuri on poikkeustila sekasorron keskellä - vaali sitä luomalla jotain puolustamisen arvoista.

Miehellä on suunnitelma ja se on hänen aarteensa.

Taiteilija voi vain laittaa omat assosiaationsa kankaalle ja kuorruttaa järjellä. Ammattilainen voi kyllä valita aiheensa, mutta tällöin hänen omintaan ovat keinot.

Kaikki on suhteellista, mutta ei sinun tahtosi alaisuudessa - kun puu kaatuu metsässä, kivi muistaa sen.

Kapitalismin tuolileikissä palkinnot jaetaan potenssilain mukaan musiikin loppuessa. Vaikka ihmisten ominaisuudet olisivat normaalijakautuneita, tämä on periaatteen tasolla odotusarvoisesti lähes reilua yhdestä näkökulmasta olettaen hyväntahtoiset pelaajat, koska ihmisten uhraukset pitää mitata äärellisen eliniän linssin läpi.

Täydellinen päivä rakennetaan ihmiselämässä. Typerykset näkevät vain lopputuloksen.

Hiljalleen koneet tekevät kaiken ihmistä tehokkaammin kulttuurin kuoriutuessa perhoseksi meistä. Ihmisellä on lopulta tarjota vain ihmisyytensä ja rahavirran suunta kertoo enää kenen leikkiä leikitään niukkojen resurssien ratkaistessa kuka on kenenkin kaa.

Sille, mille huomaa kuumeisimmin etsivän yön pikku tunteina rationalisointia, voi joskus antaa periksi. Joskus oman alitajuntansa kuuntelu on kuin vieraissa käyntiä. Oma identiteetti ei ole singulaarinen piste, mutta tämän tiedostaminen on tuskallista.

Ensin on aate ja sitten etsitään sille perusteluja, ensin tavoite ja siitä syntyy teksti kaikukammion lämmössä. Rakettikin saa vauhtinsa, koska ainetta purkautuu sokeasti vain yhteen suuntaan.

Kirjailijan pitää sitoa seuraava askel aikaisempien kokemusten moukariin, jotta sanat eivät jää ohuiksi. Tärkeimpiä asioita ei pysty purkamaan lopullisesti auki.

Nykyhetki muistaa menneisyyden ja siksi viattomuuteen ei voi palata.

Yksi on aina pienemmän puolella, toinen suuremman.

Parhaat miehet eivät viihdy toreilla keikaroimassa, vaan katkovat sosiaalisten verkkojen seitit ja lähtevät seilaamaan vapaille markkinoille, missä heidät mittaa vain objektiivisen todellisuuden kasvoton aallokko ja auringonpaiste. Narrien egojen riidellessä karkeuden keskellä viisas meloo hiljaa eteenpäin ja parhaimmillaan törmää sielunystävään täydellisen kunnioituksen vallitessa ja tyynen ulapan herkistäessä yksityiskohdat.

Tarinaa ei kerrota vain sanoilla, vaan se jatkuu tavoissa, liikkeissä, musiikissa, artefakteissa, perspektiivien jäävuorten vedenpäälisinä huippuina - siinä, kuinka valo heijastuu kuunylisinä kaarina taulun maalipinnasta.

Unelmoijien menestyksessä on suurempi hajonta kuin luovijoiden. Unelmoija ajattelee lankakerää, luovija leikkiä.

Pelko ja vallan ihannointi näyttäisivät kulkevan käsi kädessä.

Jokainen asia on tarpeeksi syvä, kun sitä tarkastelee lähempää, jokainen ihminen kokonainen maailma.

Perustelua "tämä päivä on poikkeus" ei voi käyttää joka päivä.

Sopivan rennosti, ettei nyt näytä siltä että tässä ihan yritetään. Sopivan laimeasti, ettei kukaan voi nauraa. Sopivan erikoisesti, ettei tarvitse kohdata taistelun ytimessä.